Hämeenlinnan Teatteri tarjoaa tuutin täydeltä musiikkikomediaa. Asialla on maineikas parivaljakko Heikki Syrjä ja Riku Suokas, joka on käsikirjoittanut ja ohjannut iskelmää, tangoa, rokkia ja popia pursuavan esityksen. Mukana on liki 40 kappaletta. Syrjämäiseen ja suokasmaiseen tapaan sisältö on ylenpalttisen runsas. Suomalainen saa katsoa takapeiliinsä ja ottaa menneistä opiksensa jos osaa.
Onneksi olkoon Hämeenlinnan Teatteri! Teillä tehdään maamme vuoden 2018 syysnäytäntökauden suurtapausta. Koko teatterin ammattitaito on valjastettu spektaakkelimaisen Tahtien sodan takuumiehiksi ja -naisiksi.
Odotettavissa on, että aisapari Heikki Syrjä ja Riku Suokas tekee musiikkikomediallaan teatterin historiaa. Tahtien sodassa on kaikki ainekset samanlaiseen suurmenestykseen kuin heidän käsikirjoittamansa musikaali Vuonna 85 oli taannoin Tampereen Työväen Teatterissa. Supersuosion saavuttanutta musikaalia esitettiin peräti 300 kertaa, ja sen näki 230 000 katsojaa.
Tahtien sota on juuri sellaista teatteria, jota on suuri ilo seurata. Juoni tarjoaa makoisia yllätyksiä. Sisältö marssittaa teatterivieraiden märehdittäväksi lähimenneisyyden historiaa. Esitys ottaa räväkästi kantaa. Teatterin väki palaa innosta, kun se saa laittaa itsensä aidosti likoon. Lavastus, puvustus, kampaukset, peruukit ja maskit muodostavat kavalkadin, jota nykyään enää harvoin kohtaa. Näyttämöllä tapahtuu.
Siteeksi tottakin
Heikki Syrjän ja Riku Suokkaan käsikirjoitus kuvaa aikaamme ja tulevaisuuden uhkakuvia ruotimalla 1980- ja 1990-luvun suomalaista yhteiskuntaa. Teksti antaa kasvot monelle ilmiölle, kuten ahneudelle, korruptiolle, häikäilemättömyydelle, yksisilmäisyydelle, valheellisuudelle, mafialle sekä välinpitämättömyydelle ja rakkaudettomuudelle. Samalla musikaali näyttää meille yhteisön tuen ja rakkauden voiman mahdottomalta tuntuvan ylityksessä.
Suomalainen sanonta kuuluu: sano se kukkien kielellä. Syrjän ja Suokkaan vakava-asiainen komedia rakentuu globaalin musiikin kielen varaan.
Sisältö viskelee yleisön purtavaksi pähkinöitä, joiden avaaminen täräyttää näkyviksi monia yhteiskuntakehityksen uhkakuvia, yhden totuuden maailmoja.
Tikun silmässä on Seinäjoki ja tangokekkerit. Minkälaista hintaa kuninkaallista kruunua havitteleva ihminen joutuukaan lunnaina pulittamaan?
SeiPo on pahamainen poliisi, joka pamputtaa ja kyyditsee. Hirmuvallan alla oleva kansa pelkää ja kipristyy kuoreensa.
Järjestelmä tappaa luovuuden. Maamme on vaarallisen lähellä lyyhistymistä aavelandiaksi.
Musikaaliin viritetty jänne kestää ja kantaa. Loppu on onnellinen, mutta päätöstahteja ei esitetä ällöttävässä imelyydessä.
Tällaisen sisällön ja sanoman kykenevät loihtimaan vain sellaiset mestarit, joilla on kaikki hoksottimet täydessä vireydessä.
Nähtäväksi jää, saako totuuden puhuja yösijan?
Mestarillista työskentelyä
Kyllä, kyllä Hämeenlinnan Teatterin Tahtien sotaa tähdittää loistava Sami Hintsanen. Hän on vahva tulkki ja uskottava luonnevirtuoosi. Tätä esitystä katsoessani ei kertaakaan muistunut mieleeni tv-kasvo Tartu mikkiin -ohjelman takaa.
Hintsanen saa peesiinsä kerta kaikkiaan vahvan roolityön Petrinä tekevän Mikko Töyssyn. Mikä nössö! Mikä menestyjä! Töyssyn polku ränsistyneen tanssipaikan apumiehestä estradin valloittajaksi on rukiinen kasvutarina.
Mukana on laaja näyttelijöiden joukko. Erinomaista on se, että koko tiimi on täynnä ammattilaisia. Heikkoa lenkkiä ei ole.
Väriä ja meininkiä tuovat myös ketterät tanssijat. Maksim Pavlenko, Tanja Kunnari, Heidi Iisalo, Riku Koskinen ja Elias Husgafvel jatkavat esityksillään siitä, mihin vuorosanat loppuvat.
Ohjaajat ovat onnistuneet kahlitsemaan jokaisen roolin tekijän avut vahvuudeksi. Tästä syntyy voimakas palo, jolla koko kaarti on mukana pienimmästä tehtävästä suurimpaan revittelyyn.
Palaan vielä kerran musiikkiantiin. Mukana on neljä muusikkoa, jotka pitävän hyvän huolen siitä, että musikaalin tahdit ovat iskeviä. Aleksi Aromaa, Lauri Malin, Kalle Penttilä ja Antti Paranko loihtivat esitykseen musiikkimaailman, joka tukee vankkumattomasti teoksen kirkasta punaista lankaa.
Tahtien sodassa hyödynnetään tyylikkäästi uuden tekniikan suomia mahdollisuuksia. Videot tuovat todellista lisäarvoa kokonaisuuteen.
Hämeenlinnan Teatteri osoittaa Tahtien sodallaan toimintakyvykkyytensä aikana, jolloin yhteiskunta ruoskii haavoittavin käsin kulttuurin tuottajia. Hämeenlinnalaiset palauttavat mieleemme snellmanilaisittain, että kulttuuri on pienen kansakunnan toivo ja pelastus.