Lempääläisen Alina Koskimäen pöydällä on kehyksissä kirje Tasavallan presidentti Sauli Niinistöltä, tervehdys, jollaisen ovat saaneet vain harvat. Kirjeessä onnitellaan Alinaa hänen täyttäessään 105 vuotta. Kyseinen onnentoivotus on viime vuodelta, sillä lauantaina 13. lokakuuta Alina täytti jo 106 vuotta.
– Nyt ei presidentin tarvitse onnitella. Hän onnittelee sitten kun täytän 110, Alina vitsailee.
– Tosin hän ei taida enää olla silloin presidenttinä. Mutta hyvä mies hän on.
Alina on virkeä ja vahvasti ajassa kiinni; seuraahan hän aktiivisesti television ajankohtaisohjelmia. Erityisen tarkkaan hän katsoo torstaisin lähetettäviä eduskunnan kyselytunteja.
– Puhujat käsittelevät mielestäni hyvin vähän eläkeläisten asioita. Toisinaan työväenpuolue tuo esille eläkkeiden pienuuden.
– Eivät porvarit niistä puhu. He luulevat, että kaikilla on hyvä olla. Itsellä noin tuhannen euron eläkkeestä ei vuokra-, ruoka-, ja lääkemaksujen jälkeen paljon jää, Alina sanoo.
Televisiotarjonnasta Alinan suosikkeja ovat myös saksalaiset rikossarjat.
– Ei Suomessa rikossarjoja osata tehdä. Ei niitä voi katsoa, hän nauraa.
Alina Koskimäki asuu Lempäälän vanhustyönkeskus Himminkodossa jakso-osastolla. Alina tuli pitkään toimeen omassa kodissaan Kuljun Veräjäntaustassa, missä häntä auttamassa kävi omaishoitajana toiminut tytär Kaarina Viitala, mutta kaksi vuotta sitten Alina kaatui ja joutui jalkaleikkaukseen. Siitä lähtien hän on asunut Himminkodossa.
Tänä vuonna alkanut Himmin remontti rasittaa Alinaa hieman. Oma koti olisi yhä paras; asuihan Alina yli 60 vuotta siellä. Asiat olisivat Alinasta paremmin, jos hän saisi asua omassa kodissaan.
– Nyt on sekaista, kun on remontti. Yritän olla päivän pois huoneesta, lähden meteliä pois ruokailutilaan.
– En pääse enää kävelemään, olen kyllä yrittänyt, mutta se sattuu. Pyörätuolilla pääsen itse kulkemaan, Alina kertoo.
– Käyn lähes joka päivä ulkona. Siellä minä istun, oli kesä tai talvi.
Alina on asunut Lempäälässä yli 80 vuotta. Alina oli 22-vuotias ja tyttönimeltään Santalainen tullessaan Sääksjärvelle Kaution maatilalle töihin. Lähtöjään Alina on Karjalan Uusikirkolta, mistä perhe joutui pakenemaan sotaa.
– Tuolloin Lempäälässä oli yksi lääkärintalo, joka oli vain kaksikerroksinen omakotitalo, sekä yksi kauppa ja kahvila. Oli tämä pieni kylä. 40 viime vuoden aikana on laajennettu ja kaikennäköistä rakennettu. Kyllä maailma muuttuu.
– Silloin oli niin mukavaa ollakseen. Kun viikonloppu tuli, pääsi tansseihin. Kävin usein Ylöjärvellä tansseissa.
Enää Alina ei tansseista välitä, vaikka sellaiset Himmissä viime tiistaina vanhustenviikon kunniaksi järjestettiinkin.
– En niin välitä katsoa, kun vanhat ihmiset tanssii. Eihän heillä jalka nouse, sehän on melkein hiihtämistä, toteaa Alina ja purskahtaa nauruun.
– Mutta kun täällä käy puhujia, niin hyvää puhujaa minä mielelläni kuuntelen.
Lue myös tämä: Alinan 103-vuotishaastattelu.
