Erikoisen näköinen harvinaisuus viiksitimali, entiseltä nimeltään partatiainen (Panurus biarmicus) näyttäytyi 1. marraskuuta Lempäälän Ahtialanjärvellä, jossa Niklas Paulaniemi, Tatu Itkonen ja Rainer Mäkelä havaitsivat viisi viiksitimaliyksilöä. Ahtialanjärvellä tehtiin myös Pirkanmaan ensimmäinen havainto viiksitimalista keväällä 1992.
Samana päivänä nämä kokeneet lintumiehet näkivät Ahtialanjärvellä vielä tundra- ja valkoposkihanhen ja kaksi pulmusta.
Viiksitimali on löytänyt oman ekolokeronsa laajoista järviruokoviidakoista, joiden tyyppilintu laji on. Korimaisen pesänsäkin viiksitimali rakentaa järviruokojen varaan.
Timali käyttää ravinnokseen hyönteisiä , talvella järviruo´on siemeniä ja laajoista järviruovikoista lintuharrastajat timaleita etsivätkin.
Viiksitimalin kanta on kasvamassa , mutta ankarat talvet saattavat romahduttaa kovalla kädellä timalikantaa. Viiksitimali kuittaa kuitenkin pakkastalvien menetykset munimalla joskus kolmekin poikuetta vuodessa.
Viiksitimalin pesintöjä ei ole Pirkanmaalla todettu vielä, pesintäyrityksiä tosin on ollut. Maan ensimmäinen pesintä varmistettiin Lounais-Suomessa vuonna 1987.
Loppusyksyllä isokoskeloiden suuret kalastusparvet ovat selkävesillä komeaa katseltavaa. Vesilahden Alhonselkä on vuodesta toiseen suurten isokoskeloparvien näyttämö, mikä kertoo pikkukalakantojen suuruudesta. Samalla isokoskelot ovat tavallaan hoitokalastajia vähentämällä ylisuuria särkikalakantoja rehevöittämästä järviä.
Ritva Mikkola ja Kirsti Vaden seurasivat Vesilahden Korpiniemestä 30.lokakuuta suurta 1350 isokoskelon parvea sekä tietysti merikotkaa ja merilokkia Alhonselällä. Myös Lempäälän talvilintulaskennassa 3. marraskuuta nähtiin 934 isokoskeloa .
Viime syksynä Alhonselällä laskettiin 2500 isokoskelon parvi, ja seurasin itsekin Alhonselällä viime marraskuussa 1500 isokoskeloa.
Isokoskelot ovat mestarikalastajia, joiden sulava ruumiinrakenne ja koukkupäinen nokka takaavat hyvän saalistuksen. Isokoskelot ajavat suurina parvina pikkukalat vettä läiskyttämllä rantamatalaan, jossa sitten pidot alkavat.
Isokoskelo luokitellaan nykyään vaarantuneeksi lajiksi pesimäkannan vähenemisen vuoksi. Isokoskelo on Suomessa edelleen riistalintu lajin uhanalaisuudesta huolimatta. Birdlifen mukaan Suomella on erityisvastuu isokoskeloista EU:ssa, sillä 35 prosenttia EU-maissa pesivistä isokoskeloista pesii Suomessa.
Pirkanmaalla isokoskelon pesimäkanta on 400–700 paria, koko maan kanta 20 000–30 000 paria. Pesinnässään isokoskelo suosii kirkasvetisiä selkävesiä ja pesii mielellään rannoille asetettuihin isokokoisiin uuttuihin ja niiden puuttuessa isojen kivien tai rakennusten alle, katajikkoihinkin.
Karaistuneina lintuina isokoskelot viivyttelevät syysmuuttoaan Itämerelle pitkään, osa jää talvehtimaankin sulapaikoille. Viime talvena isokoskelo talvehti Herralankoskella parinkymmenen telkän, sinisorsien ja muutaman koskikaran seurana.
Keväällä isokoskelot ovat sulapaikkojen ensimmäisiä muuttolintuja laulujoutsenten ja harmaalokkien kanssa.
Teksti: Hannu Järvinen
