Omalta osaltani – ainakin tällä hetkellä – viimeinen kirkkovaltuusto kokoontui joulun alla torstaina 20. joulukuuta Lempoisten seurakuntatalolla.
Kokouksen alussa kirkkoherra Mikko Oikarinen puhui hienosti ajan kulumisesta. Hän toivoi, että kirkko tavoittaisi jokaisen lempääläläisen/seurakuntalaisen ja että kirkolla olisi rohkeutta mennä etukenossa kohti muutoksia.
Mikon sanat puhuttelivat minua, tunsin piston sydämessäni ja aloin pohtimaan. Lienenkö itsekään tehnyt tarpeeksi töitä itselleni tärkeiden asioiden eteen. Seurakunnan pitäisi totisesti siirtyä lähemmäksi kuntalaisia, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Yhteiskunnassa ja niin myös seurakunnan toimintaympäristössä on tapahtunut valtava muutos muutaman vuosikymmenen aikana. Uskomme on monella tapaa arkistunut ja maallistunutkin, näin ainakin itselleni on käynyt. Yhtä asiaa voimme kuitenkin pitää turvanamme ja ohjeenamme vielä tänäänkin. Se on Jeesuksen lähimmäisen rakkaus kaikkia ihmisiä kohtaan. Uskon, että jos Jeesus eläisi nyt, hän hyväksyisi myös tämän päivän vähemmistöt. Hän ei tuomitsisi ihmistä syntyperän, seksuaalisen suuntautumisen, poliittisen mielipiteen tai elämäntilanteen perusteella.
Joosefkin sai aikanaan naida Marian, vaikka tämä oli jo raskaana. Tämä oli täysin vastoin ajan normeja. Miksei nykyseurakunnalta löytyisi samaa ennakkoluulottomuutta ja lähimmäisen rakkautta esimerkiksi seksuaalivähemmistöjä kohtaan? Mitä voisimme rikkoa, jos sallisimme samaa sukupuolta olevien tulla vihityksi kirkossamme?
Seurakunnan tulee mennä eteenpäin, olla ajassa mukana, mieluummin edistyksellisesti kuin jossain ihmisten säätämissä vanhoissa tavoissa pitäytyen.
Toivon uudelle kirkkovaltuustolle entistä enemmän rohkeutta tehdä arvopohjaisia ja ihmisarvoa kunnioittavia päätöksiä. Neljä vuotta kuluu nopeasti, annan siis neuvon toimia heti. Pyri vaikuttamaan itsellesi tärkeisiin asioihin, luota näkemykseesi, tee uusia avauksia ja ole rohkeampi kuin minä.
Lämmöllä.
Satu Kosola
Lempäälän kirkkovaltuuston jäsen 2015–18.