Lempäälän Sääksjärvellä asuva tanskandoggi Huugo kuuntelee, kun lapset lukevat ääneen. Huugo pitää lumesta, pehmoleluista ja tietenkin rapsutuksista.

Huugolla on pikkuponin mitat ja lampaan lauhkeus

– Mukamas pörisen, ku oon innoissani, ja vingun ku ohjausyksikkö laittaa minu luku- tai kaverikoiratyöstäni kertovan töihuivin kaulaan. Oon nii innoissani, kun lähetää töihommiin, kertoo Huugo. Kuva: Katariina Rannaste

Tanskandoggeja pidetään yleisesti lempeinä jätteinä. Sanotaan myös, että teillä on taipumus kuolata. Allekirjoitatko tämän?

– No ohjausyksikkö (eli äiti, tai vaa OY) sannoo, että vaikkaku mulla o valtavasti huulia, nii en kuolaa ehkä nii palajoo ku oletettaa että minu rotuset kuolaa. Kuolaamminä sitte ehkä joskus kuumalla ilmalla, mutta ennii, että seiniä pitäs minu jäljiltä koko aja hinkata.

– Oon kyllä rauhallinen ja tottunut lapsi-henkilöihin. Ohjausyksikkö oli aiemmin päiväkodissa töissä ja oon sielä käyny lapsi-henkilöitten kahteltavana ekan kerran ku olin yheksän viikkoo.

– Ihmis-henkilöt kiinnostaa minua kyllä enemmä ku koirat.. Toki tytöt ovvähä erijuttu ja niitä pittää käyä tervehtimässä ja sitte  naapurin ilikiä koira hieman kuumottaa mua, mutta muuten eläinten suhteen olen cool. Äiti sanoo, että hillihen ihteni hyvin oli mikä tahhaan.

– Mää oon aika lailla äitin poika. Se ommuute heleppo myöntääkki!

Toimit luku- ja kaverikoirana. Kerro siitä.

– Teen pääasiassa lukukoirahommia. Käyn Sääksjärven koululla töihommissa n. kolmesti kuussa ja Kaukajärven kirjastossa, jos keritää varata vuoro. Mää vaa kuuntelen, kun lukemista harjoitteleva lapsi-henkilö lukkee ääneen. Mää oon tarkka kuuntelija, mutta en arvostele tai puutu virheisiin.

– Kaverikoirana oon käyny palvelutaloissa ja vuodeosastoilla Lempäälässä, Hervannassa, Koivistonkylässä ja Pirkkalassa. Kun toimimme vanhusten kanssa, ohjausyksiköllä mänöö monesti roskija silimää. Sannoo, että tuotan ihmisille niin ison ilon, että se liikuttaa.

– Tampereella on semmonen kohde, missä ihmis-henkilöt on kuuroja tai/ja sokeita ja siellä on ensteks kivoin käyä töihommissa. Ne ihmis-henkilöt tullee tapaamiseen vaa kaverikoirien takia ja sielä saa erityisemmin vielä rapsutuksia, hipsuttelua ja rauhallisia kosketteluja.

Miten päädyit tähän työhön?

– No OY olis halunnu mukkaan toimintaan jo aiemmin, mutta kohdalle ei ollut tullut sopivaa koiraa, kumminu enoki sairastu ja menehty nuorena. Sittemminä synnyin ja musta tuli tämmöne! Mun pikkuveli, joka on mun oikee velikii, ei ehkä välttis sovellu ikinä kun se ovvähä liia innokas tuossa halimisessaki.

– Kaverikoiratoiminnan aloitin viime huhtikuussa ja lukukoirahommat elokuun lopulla.

– Luku- ja kaverikoiratoimintaa varten ollaan käyty Suomen Kennelliiton koulutukset. Äiti opiskeli teoriaa ja semmosta ja sitte minut testattiin koetilanteessa, jossa ol erilaisia ärsykkeitä ja suurenneltuja tilanteita. Siinä seurattiin, miten reagoin sitte.

Pelkäävätkö ihmiset sinua, kun sinulla kuitenkin on tuota kokoa?

– Kaikki o ottanu minut hyvin vastaan. Monia voi aluks jännittää kyllä vähäse. Lähes kaikki tullee kuitenki jossain vaiheessa sitte rapsuttammaa. Haleja saan kylä palajo!

– Painoa minulla taitaa olla ainaski 95 kiloa. Säkäkorkeuteni on 94 senttiä. Minä oovvähä isompaa sorttia ja rinnanympäryski nii suuri, ettei valmistakit mahu aina kiinni. Äiti joutuu sitte vähä tuunaan ja ompelemmaa niihi jatkopalat.

– Lihaksen koossa tällee jättirotusena en palajoo ponille häviä. Sikskii on hyvä käyttää takkeja kummiskii ettei paikat revähdä ku ruppee vaikka viiraamaa ja tuloo hepuli. Pötkötän minä muutenkin mielelläni takan edessä semmone BOT-takki päällä.

Lasten lukutaidon on havaittu heikkenevän. Mitä tästä lukukoirana ajattelet?

– Lukukoira tuo takuulla lissää lukuinnostusta. Kerta kuudesluokkalainen poika-henkilö halluu tulla varta vasten mulle lukkee, niin on siinä vaan jotaki sillo.

– Tiijän, että herätän huomiota, joten mielellää käytän huomiota hyväksi ja tuon esille lukukoiratoimintaa,  siks mää pääsin somettaakki. Samalla hälvennän ennakkoluuloja meitä jättejä kohtaan, että ei myö olla pelottavia.

Minkälaisista asioista innostut?

– Ainaskii lumesta, ankkalastuista, punaviinistä ja pehmoleluista. Lumessa teen loikkia ja sukeltelen lumeen. Vedän hepulit, sillä rakastan lunta, ylleesä mänöö överiks. Mut ensteks enite mää vaan syön sitä, lunta.

– Jos joku on jättänyt punaviinilasin vartioimatta, nii siinä voip kyllä käyä nii että käyn lipasemassa.

– Mitä tulee pehmoleluihin, niin mitä isompi, sen parempi. Tietty!

Mistä asioista et pidä?

– Koiranilmasta, siis niinku vesisatteesta ja vedessä kahlauksesta. Lammikoihin ja järviin evvaa kykene niinku yhtää mennä, ku siihe ties vaikka sullaa tai jotaki. Mutta sen sijaan suihku vaikka puutarhaletkullakkii on kivvaa.

– Emminä myöskään tykkää oikee haukkuvista koirista. En ymmärrä, että miks pittää räksyttää. Tykkään kun on hiljaista, mutta rokkiin oon kylä tottunu…

Tykkäätkö kissoista?

– Mulla oli kissaisoveli, kun olin pieni. Se onnytte taivaassa ku oli tosi vanaha. Ulukona kissat kyllä kiinnostaa mutta sisäkissat ovvähä eri ku ne on sitte niinku perheejjäseniä. En oikee erota niitä ulukona jäniksistä. Emminä kyllä lähe niitä ajamaankaan, ku ei mulla oo semmosta ajoviettiä ku metsästyskoirilla.

– Tällä hetkellä minu perheesee kuuluu kaks meitä tanskandoggia ja kaksi kääpiöpinseriä. Meillä on myös semmosia marsuja niitä voi sitte kahtella ihanku ois tv:n luonto-ohjelma mänössä.

– Meille saattaa tulla myös kanoja, ku kevväällä joskus mennää uuteen kottii Vesilahteen.

Huugo toimii luku- ja kaverikoirana. Kuva: Katariina Rannaste

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>