Tänään 5.4.2019 – siis huhtikuun alussa – suomalaiset ovat kuluttaneet tämän vuoden osamme maapallon luonnonvaroista.
Maapalloja pitäisi olla melkein neljä, jos muut maat kuluttaisivat kuten Suomi kuluttaa. Tarkkaan ottaen maapalloja pitäisi olla 3,8 kappaletta. Viime vuonna tuo vastaava luku oli 3,6. Tässä luvussa myönteinen kehityssuunta olisi luvun pieneneminen – mieluiten radikaali pieneneminen.
Kuluttamisesta puhuminen jää helposti muun ilmastopuheen varjoon. Jotkut konservatiivijohtajat väittävät kestävän kehityksen tilan olevan poliittisesti epärealistista. Eli että emme olisi valmiita tinkimään omista kulutustottumuksistamme sekä materiaalista kulttuuriamme niin paljon. Nämä puhujat väittävät tuovansa suhteellisuudentajua tähän keskusteluun.
On paradoksi, että samat konservatiivit puhuvat ahkerimmin tiukkaan sävyyn valtiontalouden kulujen leikkaamisesta. Kuitenkin kansalaisilta vaaditaan valmiutta palveluiden leikkaamisen hyväksymiseen. Meille sanotaan, että on pakko leikata ja säästää. Sen sijaan planeetan pelastamisen pakkoa ei tunnusteta. He kutsuvat ilmastoasiaa öyhöttämiseksi, ja sanovat, että suomalaiset eivät olisi valmiita muuttamaan kulutustottumuksiaan tai poliittiset päättäjät valmiita ratkaisuihin, joilla näitä valintoja ohjataan kestävään suuntaan.
Mutta miten voimme olla muuttamatta? Ylikuluttamisen luksusvaihtoehtoja ei enää ole.
Ilmastonmuutoksen vakavuuden väheksyjät ovat suurimpia periksiantajia, mitä asiaan liittyy. He eivät jaksa eivätkä kykene ajatteluun, joilla rakennetaan hyvinvointia tänään sekä varmistetaan sen edellytykset tulevaisuudessa.
Sen sijaan, että pyrittäisiin parantamaan maailmaa nyt ja tulevaisuudessa, katsotaan taaksepäin menneeseen. Konservatiivit toistuvasti esittävät ratkaisuiksi menneiden aikojen keinoja. Näillä parhaimmassa tapauksessa saavutetaan nykytila, joka (kuten tänään alkukevään ylikulutuspäivänä huomataan) on syvältä.
Ei näin voi jatkua. Jos haluamme uusia tuloksia, pitää löytää uusia ratkaisuja. Planeetallamme on rajat. Hyvinvointimme ei voi perustua jatkuvaan rajojen ylittämiseen. Elämme velaksi lastemme kustannuksella.
Jenni Kiiskinen
kaupunginvaltuutettu, eduskuntavaaliehdokas (vihr.)
