Perttu Jussila: Kannattaako liikuntaa verottaa?

Liikkumattomuuden aiheuttamat kustannukset yhteiskunnalle ovat kovimpien arvioiden mukaan peräti 7 miljardia euroa vuodessa ja lievimpienkin mukaan 3 miljardia euroa. On selvää, että liikkumattomuuden aiheuttamat haasteet on otettava nykyistä vakavammin ja tähän on löydettävä konkreettisia keinoja.

Olennainen kysymys kuuluukin: mitä valtio voi tehdä?

Yksi liike olisi liikunnan arvonlisäverosta luopuminen. Verohallinnon tilastojen mukaan liikunnan alv tuo valtiolle vuodessa reilusti alle 100 miljoonaa euroa. Valtion talouden kannalta tulo ei ole merkittävä etenkään siinä suhteessa, että esimerkiksi liikkumattomuudesta aiheutuvien tuloverojen menetysten on laskettu olevan yli 1,5 miljardia euroa vuodessa. Yksinään liikunnan alv:n poistaminen ei tätä ongelmaa ratkaise, mutta olisi se ehdottomasti askel oikeaan, kannustavampaan suuntaan.

Tällä hetkellä noin 75 prosenttia väestöstä liikkuu liian vähän. On arvioitu, että mikäli tämä luku saataisiin laskettua 50 prosenttiin, toisi se 1,15 miljardin vuotuiset säästöt.

Liikunnan lisääminen olisi valtiolle erittäin hyvä bisnes, mutta valitettavasti terveysinvestointeja ei jostain syystä nähdä samanlaisina, itsensä pitkässä juoksussa moninkertaisesti takaisin maksavina, kuten useammat muut investoinnit.

Näköalaton yhden budjettivuoden tuijottaminen on johtanut siihen, että viimeiset kymmenen vuotta terveydenhuoltokulumme ovat kasvaneet noin 5 prosenttia vuodessa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että vuotuinen kustannus asukasta kohden on tänään tuhat euroa suurempi kuin kymmenen vuotta sitten. Merkittäviltä osin tämä liittyy väestön ikääntymiseen, mutta todella suurta roolia näyttelee myös liikkumattomuus.

Liikkumisessa keskeistä on se, että siitä pitää nauttia. Jotta ihmiset löytävät oman tapansa liikkua, on oltava riittävästi tarjontaa. Liikunnan arvonlisäveron poistaminen tekisi mahdolliseksi esimerkiksi sen, että tietyille riskiryhmille pystyttäisiin tarjoamaan liikuntamahdollisuuksia edullisemmin. Entistä enemmän pystyttäisiin myös palkkaamaan ammattitaitoisia ohjaajia, jotka yleensä saavat ihmiset syvemmälle mukaan liikkumiseen oli laji sitten mikä tahansa.

Tutkittua tietoa liikkumattomuuden haitoista on jo nyt paljon, vaikka ensimmäinen kansallinen tutkimus aiheesta tehtiin vasta vuonna 2011. Arvonlisäveron kaksi tehtävää ovat kerätä rahaa valtiolle ja ohjata kulutuskäyttäytymistä. On erittäin hankala nähdä järkevänä verottaa sellaista, jonka puute tuo valtiolle monikymmenkertaiset kustannukset saavutettuun verohyötyyn verrattuna.

 

Perttu Jussila

kansanedustajaehdokas (vihr)

Tampere