Lempäälässä asuvat 72-vuotias Pekka Orava ja 74-vuotias Pasi Halme ovat tuttu näky Piippo-keskuksessa combat hapkido-harjoituksissa. Combat hapkido on korealais-amerikkalainen itsepuolustuslaji, jonka kehitti italialaissyntyinen John Pellegrini 1980-luvulla.
Vuodesta 1992 alkaen Pellegrinin perustama kansainvälinen combat hapkido -liitto on huolehtinut lajin standardeista ja opetussuunnitelmasta ja liiton myötä laji on saanut harrastajia 17 eri maassa. Suomessa combat hapkidon harrastajilla on lähes poikkeuksetta taustallaan vahvaa osaamista muissakin itsepuolustuslajeissa.
Lempäälässä toimii Suomen suurin ja aktiivisin seura, jossa harrastajia on tällä hetkellä useita kymmeniä. Hapkidoa harrastetaan useissa eri seuroissa Helsingistä Rovaniemelle. Orava ja Halme käyvät harjoituksissa yleensä kolmasti viikossa, joten näiden teräsvaarien kunto on erinomainen. He ovat tunneilla usein toistensa harjoitusvastustajina ja ukemit, potkut ja käsilukot sujuvat heiltä jo mallikkaasti.
– Lyö vain kovempaa, Halme patistaa toista lajin harrastajaa, kun tunnilla kaivetaan nyrkkeilyhanskat esiin.
Combat hapkidoa Piippo-keskuksessa opettava Risto Granat kertoo, että lajin harrastajien ikähaarukka on laaja, parhaimmillaan 58 vuotta. Nuorimmat harrastajat ovat 16-vuotiaita ja he ovat innostuneet combat hapkidosta usein judon tai karaten kautta. Yläikärajaa lajin harrastamiseen ei ole.
– Meillä on täällä Lempäälässä erinomainen tilanne sen suhteen, että sekä itsepuolustuslajien valmentajat että harrastajat ovat avarakatseisia. Judokat ja karatekat voivat tulla hapkido-tunneille ja päinvastoin, Granat kertoo.
–Se on todella hienoa.
Myös Granatilla itsellään on musta vyö sekä hapkidossa että karatessa ja itsepuolustuslajeja hän on harrastanut yli 40 vuotta.
– Combat hapkidossa harjoitettavat tekniikat ovat suoraviivaisia ja yksinkertaisia, vaikutteita on otettu muun muassa japanilaisista ja filippiiniläisistä lajeista. Hapkido kehittyy jatkuvasti, toisia tekniikoita tulee ja toisia putoaa pois. Kyseessä ei ole kilpailulaji, vaan tarkoitus on puhtaasti oppia puolustamaan itseään.
Vesilahdessa asuva Rami Hanweg innostui lajista harrastettuaan ensin judoa ja thai-nyrkkeilyä.
– Laji on hyvin monipuolinen ja hapkidoa voi jokainen harrastaa omien kykyjensä mukaan. Samalla on kuitenkin ymmärrettävä, ettei tekniikoita lähdetä kokeilemaan ulkomaailmassa kuin hengenvaaran uhatessa, muuten voi tulla pahaa jälkeä, Hanweg toteaa.
Combat hapkidossa pyritään siihen, että liikkeet ovat pehmeitä ja sulavia, veden lailla virtaavia. Combat hapkidon perustana on ihmisen fysiikan ja anatomian tunteminen.
– Meillä kaikilla on esimerkiksi erilaisia hermopisteitä, joita combat hapkidossa opetellaan käyttämään hyväksi. Pelkkä oikeasta kohdasta nipistäminen tai painaminen voi olla itsepuolustustilanteessa hyvin tehokasta, Hanweg miettii.
– Vastustajalle ei aiheuteta vakavia vammoja, mutta hänet saadaan perääntymään.
Combat hapkido-tunnit alkavat aina alkulämmittelyllä ja loppuvat venyttelyihin. Harrastajat tuntevat toisensa hyvin ja tunneilla myös nauretaan ja vitsaillaan paljon, vaikka harjoitukset tehdäänkin tosissaan.
Jos jota kuta ei pitkään aikaan näy, haluaa Granat tietää siihen syyn.
– Kun lapseni sairastui vakavasti, harjoitteleminen jäi minulta pitkäksi aikaa, kertoo Lempäälässä asuva Sanni Lipsanen.
– Kun lapseni oli parantunut, en enää saanut mentyä harjoituksiin, kun tauko oli venynyt niin pitkäksi. Eräänä päivänä Risto sitten ilmestyi ovelleni ja kysyi, milloin tulen treenaamaan. Sanoin siihen jotakin ympäripyöreää. Meni muutama kuukausi ja Risto oli taas ovellani. Hän totesi, että nyt mennään. Ja niin sitä sitten mentiin, Lipsanen nauraa.
Lauantaina 27. huhtikuuta Combat Hapkido Finland järjesti Ideaparkissa vuosittaisen Suomen sisäisen leirin. Saman viikon sunnuntaina lajin harrastajat järjestivät itsepuolustusnäytöksen reserviläistapahtuman yhteydessä.
