Vesilahden Mantereenjärvellä on saatu seurata komeita arktisten hanhien parvia. Tundran hanhet ovat olleet kevään todellisia yllättäjiä.
Hannu Koskinen on kiertänyt ahkerasti Lempäälän ja Vesilahden lintupaikkoja ja laskemista lintumäärissä on riittänyt. Vesilahden Mantereenjärvelle oli kokoontunut 9. toukokuuta tiheänä lauttana 1000 tundrametsähanhea, 600 tundrahanhea sekä 70 valkoposkihanhea, joilla on vielä pitkä matka Koillis-Venäjän ja Siperian tundralle.
Myös Lempäälän Mäyhäjärvellä riitti samana päivänä mielenkiintoisia lajeja: 161 pikkulokkia, 122 kalatiiraa ja 10 härkälintua.
Kalatiira talvehtii Etelä-Afrikan rannikoilla 10 000 kilometrin päässä ja pitää hallussaan maamme lintujen muuttomatkan ennätystä. Savossa rengastettu lintu löydettiin Australiasta 26000 kilometrin päästä ja Kirkkonummella rengastettu kalatiira tavattiin Argentiinassa 13 000 kilometrin päässä. Kauas on sirosiivet kantaneet.
Ahtialanjärven Lokkisaaren tekokareilla pesi viime vuonna peräti 140 paria kalatiiroja sekä 13 tukkasotka- ja 9 punasotkanaarasta sekä 23 sinisorsanaarasta ja neljä kanadanhanhiparia.
Kevyesti liihoitteleva kalatiira on järvenselkiemme peruslintu kuikan ja kalalokin ohella. Linnun sopusuhtainen kauneus on valloittavaa katseltavaa mökkirannoilla.
Alati kuuluva tiiran kaksitavuinen ”tirrää-tirrää” ja syöksysukellukset pikkukalojen niskaan on helppo määritysperuste.
Sen sijaan kauneimpiin vesilintuihimme kuuluvan härkälinnun ääntä ei voi parhaallakaan tahdolla kehua. Vanhassa lintukirjassa kuvataan härkälinnun ääntä kovaksi ja rumaksi.” Luonteenomaisin on epämiellyttävä huutosarja, joka alkaa kakistelulla…, paisuu käheäksi parkunaksi … ja loppuu kimeään kiusatun porsaan huutoa muistuttavaan röhkinään.”
Lempäälässä härkälintuja tapaa varmimmin Mäyhäjärvellä, jossa niitä pesii useita pareja.
Vesilahdella härkälinnun pesimäjärviä ovat olleet Vähäjärvi, Onkemäenjärvi, Löyttyjärvi ja Ameenjärvi. Härkälintu on viime vuosina jossain määrin lisääntynyt. Pirkanmaan pesimäkanta härkälinnulla on 500–600 paria, silkkiuikulla yli 1000 paria ja erittäin uhanalaisella mustakurkku-uikulla 20–40 paria.
Härkälintu rakentaa silkkiuikun tapaan vesikasveista löyhän näköisen kelluvan lautan vesikasvillisuuden suojaan, monesti hyvin näkyvästikin, mikä on varislinnuille kova houkutin. Pesämättäältä poistuessaan uikut peittävät munansa.
Uikut ovat täydellisesti vesielämään sopeutuneita sukeltelijoita, pikkukalojen ja selkärangattomien syöjiä. Maalla ei uikkuja näe, koska kävely on kömpelöä raajojen sijaitessa ruumiin takaosassa.
