Italian laki

Juuri kun komisario on aloittamassa ruokailun rantaterassillaan, soi puhelin. ”Pronto, Montalbano sono.” Jostakin on löytynyt ruumis ja on lähdettävä töihin, ruoka jää jäähtymään.

Komisario Montalbano on Italian radioyhtiön (RAI) tällä hetkellä maailmalla tunnetuin sarja. Sitä on tehty jo parikymmentä vuotta ja sillä on yli 150 miljoonaa katsojaa. Tiedättehän te tämän hiukan pyylevän, kaljun, persjalkaisen komisarion, joka aina välillä soveltaa lakia joustavasti saadakseen rikoksen ratkaistuksi. Tyypillisen poliisisarjaformaatin mukaisesti poliisipäällikkö on turhantärkeä, alaiselleen kade ja herkkävarpainen. Alaisista yksi on tositerävä ja tehokas, toisen pään sekoittaa aina kaunis nainen ja kolmas on tyhmän oloinen kömpelys, jolta kuitenkin löytyy tarvittaessa taitoa ja tehokkuutta enemmän kuin muilta yhteensä. Montalbanon rakkauselämää sekoittavat työt eikä siitä tunnu tulevan pitkää eikä leveätä.

Kaikki tämä tapahtuu kuvitteelllisessa Vigatan kaupungissa. Kuvauksia on tehty monissa idyllisissä pikkukaupungeissa etelä-Sisiliassa. Nyt näihin kuvauspaikkoihin järjestetään matkoja. Me olimme yhdellä tällaisella. Järjestäjänä oli osittain Suomessa asuva Paolo Pellei. Oli ihan tipalla, ettei nähty itseään Luca Zingarettiä, joka näyttelee Montalbanoa, sillä uusien jaksojen kuvaukset olivat käynnissä, mutta kovan tuulen takia olivat silloin keskeytyksissä kun me olimme samoissa maisemissa. Lohdutukseksi menimme sitten Montalbanon lempiravintolaan Enzo A Mareen syömään. Enzo on näyttelijä, mutta ravintola on muulloin ihan totta.

Sopivissa tilanteissa Paolo kertoili italialaisten elämästä, vaikkapa täsmällisyydestä – tai oikeammin sen puutteesta. Meille tuli tavaksi kysyä, minkä maan lain mukaan bussi lähtee. Jos lähtö oli kello 9.00, niin Suomen lain mukaan kaikki olivat paikalla viimeistään minuuttia ennen. Italian lain mukaan lähdettiin esim. vartin yli tai vähän sen jälkeen.

Aikamoista hämminkiä aiheutti Paolon selostus siitä, että joka perheessä on joku, joka osaa antaa pistoksen. Toki lääkäri kirjoittaa reseptin. Antibioottijauhe haetaan sitten apteekista ja sekoitetaan vesijohtoveteen ja se joka on opetellut antaa pistoksen peppuun. Paololle sen antaa äiti. Ei mitään ongelmia. Miesten eliniänodote on jopa pari vuotta enemmän kuin Suomessa.

Opettelimme tekemään riisipalleroita (arancinejä) erään juristin kodissa maaseudulla. Herkullisia! Montalbanon lempiherkkua! Pisti ajattelemaan kun isäntämme kertoi, että naapurissa asui parikin mafiaperhettä. Hän tiesi heidät ja he tiesivät, että hän on toiminut myös mafiaoikeudenkäynneissä. Kun he sattuvat yhtä aikaa kyläkauppaan ostamaan leipää ja maitoa, niin totta kai he tervehtivät ja vaihtavat kuulumisia. Eihän nyt olla oikeussalissa. Omia ennakkoluulojaan siinä joutui tunnustelemaan.

Kyllä matkailu avartaa. On hyvä nähdä vähän muittenkin elämää. Sitä voi elää niin monella tavalla.

 

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.
Tutustu 5 viikkoa vain 1,90 €.