Tokion kesäolympialaisiin on vielä reilu vuosi aikaa, mutta painonnostaja Anni Vuohijoella ei ole aikaa hengähtää. Töitä täytyy tehdä paljon ja rautaa nousta enemmän, jotta unelma ja tavoite pääsystä Tokion painonnostolavalle täyttyisi.
Vuohijoki esiintyi Suomi-trikoot päällä jo Rion olympialaisissa 2016, ja voitti EM-pronssia 2018. Siitä huolimatta uran päätavoite on vasta edessä.
– Koko painonnostourani tavoite on ollut Tokiossa. Valinnat vuosina 2012–2014 tähtäsivät täysin sinne. Tähtäin on 110 prosenttisesti ensi vuodessa, kertoo Vuohijoki, joka saapui Hakkariin vetämään painonnostoleiriä lauantaina 8. kesäkuuta.
Vuohijoen urapolku suomalaisten tuntemaksi olympiaurheilijaksi on tavanomaisesta poikkeava. 31-vuotias painonnostaja oli ensin voimanostaja, ja teki ensimmäisen tempauksensa vasta 21-vuotiaana. Tällä hetkellä Vuohijoki harjoittelee 12–16 kertaa viikossa.
– Jos vertaa esimerkiksi Teemu Roiniseen, minun täytyy tehdä nyt ne toistomäärät, mitä Teemu teki juniorina. Käyn harjoittelun ohessa töissä, koska se on hyvää vastapainoa, Vuohijoki kertoo.
Selviäminen olympialaisiin ei ole todellakaan helppoa. Olympiakarsintaurakka kestää 1,5 vuotta, ja maailmanrankingissa täytyy olla top-14:ssä, jos mielii lipun lunastaa.
– Tällä hetkellä olen rankingissa sijoilla 11–13. Tilanne on hyvä, mutta paikkaa ei ole vielä varmistettu. Laakereillaan ei voi levätä, koska ihan niin hyvä tilanne ei ole, kuin olisin toivonut, Vuohijoki avaa rankingia.
Vuohijoki myöntää, että pettymys on hirveä, jos kisapaikkaa ei tule. Hän kertoo olevansa elämässään hyvässä tilanteessa, jossa kaikki ei ole vain painonnoston varassa.
Nuoria Hämeen piirin leirillä opastamassa ollut Vuohijoki kantaa huolta, että jo harrastuksen aloitusvaiheessa tulisi olla osaavaa valmennusta.
– Tosissaan pitää olla, mutta ei vakavissaan. Jo junioreilla pitäisi olla osaavat valmentajat. Valmennuspolku menee usein niin, että aloitetaan junnuista ja edetään aikuisiin, mutta täytyy huomata, että on todella tärkeää, millaista valmennusta ja kasvatusta annetaan jo aloittaessa.
LeKissä on muutama tyttö lopettanut painonnoston harrastamisen kiusaamisen vuoksi. Vuohijoki ihmettelee, kuinka yhä voidaan kiusata harrastuksen takia.
– Olin todella hämmentynyt, kun kuulin asiasta. Luulin, ettei enää kiusattaisi tyttö- tai poikamaisten juttujen vuoksi. Olin itse koulukiusattu, lapset voivat olla raadollisia, Vuohijoki ihmettelee ja harmittelee.
– Painonnosto on tekniikkalaji. Ei laji ole mielestäni sen enempää miesmäinen, ja naisethan kisaavat naisia vastaan. Erilaisuuttahan pelätään, jos vaikkapa tyttö on vahvempi kuin muut.
Vuohijoki nostaa esille, että nykyään painonnostossa on mukana todella paljon naisia: SM-kisoissa oli enemmän nais- kuin miesnostajia.
– En ole itse vastaavaa kiusaamista havainnut. Helsingissä tilanne on jopa päinvastainen: Salillani on 75 prosenttia naisia, ja voi olla päiviä, ettei miesnostajia ole yhtään. Se näkyy myös salikulttuurissa, Vuohijoki kertoo.
Myös suhtautuminen vartaloon ja lihaksiin on muuttunut. Vuohijoella on omakohtainen esimerkki: kymmenen vuotta sitten hän ei halunnut lihaksia niiden maskuliinisuuden vuoksi. Hän iloitsee, että nyt urheilullista vartaloa pidetään tehdyn kovan työn tuloksena.
Vuohijoki voitti 2018 EM-kisoissa pronssia sarjassa 63 kiloa. Mitali oli Suomen ensimmäinen painonnoston arvokisoissa 17 vuoteen. Hänellä on näkemyksensä suomalaisen painonnoston suunnasta.
– Miesten kohdalla olemme jopa hieman taantuneet, kärki ei ole enää niin laaja, ja nuoria poikia tarvittaisiin enemmän. Hienoa, että Lempäälässä leirillä oli iso osa poikia. Naisten kohdalla tilanne on hyvä. Tulostaso on noussut hurjasti: Niillä tuloksilla, joilla nousin maajoukkueeseen, ei enää olisi mitään asiaa, Vuohijoki taustoittaa.
Suomi on viime aikoina menestynyt muun muassa painonnostossa, painissa ja nyrkkeilyssä, ja juuri naiset ovat olleet johtotähtiä. Vuohijoella onkin mielenkiintoinen huomio suomalaisesta huippu-urheilusta.
– Suomen urheilumenestys nojaa maskuliinisiin lajeihin, joissa menestyjä onkin nainen. Esimerkiksi Petra Olli ja Eva Wahlström!
Painonnosto vie Vuohijokea ympäri maailmaa erilaisille kisareissuille. Olympiakarsintojen aikana täytyy kiertää eritasoisia kilpailuita rankingia varten.
– Viime vuoden aikana lensin 52 kertaa painonnostokisojen perässä. Joutuuhan siinä vähän miettimään hiilijalanjälkeä ja mitä syö, mutta ei oikein voi valita, jos on kisat Turkmenistanissa.
– Hienoin paikka, jossa olen kisannut, on Miami. Siellä oli upeaa, lava keskellä rantaa. Kolumbia kosketti: kaunis maa, mutta niin paljon köyhyyttä. Matkoilla oppii arvostamaan Suomea, Vuohijoki pohtii.
