Rämsöön kesäteatterissa on tänä kesänä maagista menoa. Taikasauvat heiluvat ja kansallishistoria sekä tarumaailma tulevat katsojille tutuiksi. Teatteritarina vie katsojan Vellamon Welhokouluun Rämsöön upeissa järvimaisemissa ja uuden vankkarakenteisen katsomon suojissa.
Rämsöön tämän vuoden teatteriesitys on tuttua laatua ja vahvasti nuorilta lapsille -ajatuksella tehty. Pääosan näyttelijät ovat nuoria ja iso osa katsomosta täyttyy lapsista.
Vellamon Welhokoulu vie kuvitteelliseen maailmaan, jossa velhojen ja tavallisten ihmisten lapset elävät sovussa, ja yrittävät päästä kuuluisaan velhojen kouluun, Vellamoon. Pääsykokeet eivät kuitenkaan suju täysin odotusten mukaan, ja siitä alkaakin tarina Velhokoulun kohtalosta.
Pääosissa nähdään kaksi hieman erilaista velho-opiskelijaa Veera (Nea Lähdekorpi) ja Nelli (Sanni Haliseva). Kaksikko pelaa lavalla hyvin yhteen. Ilmeikkään Lähdekorven upea ääntäminen ja äänenkäyttö tulevat hyvin esille.
Pääosakaksikon ympärille tempautuvat myös esityksen keskeiset teemat: ystävyys, kiusaaminen ja menettämisen pelko. Vaikka aiheet ovat klassisia ja rajujakin, käsitellään niitä lapsille sopivalla tavalla. Samalla myös aikuinen huomaa ajattelevansa, että niinhän tuokin asia muuten voisi olla.
Esityksen alku on rohkea ja tunnerikas, uskaliaasta valinnasta ohjaaja Reeta Annalalle tunnustusta. Vahva rooli on myös Vellamon nimikkoroolia näyttelevällä Emmi Ollinpojalla, joka on myös apulaisohjaajana.
Tarinassa nousee vahvasti esille Kalevala ja sen ihmiset ja tarinat. Vaikka Welhokoulun ei kerrota olevan suoraan Kalevalasta, moni viittaus ja hahmo perustuu ikivanhaan eepokseen. Se luo sidosteisuutta ja kontekstia ymmärtää, mistä puhutaan – ja lapsille antaa samalla aimo paketin opetusta hauskassa muodossa. On sampoa, Väinämöistä ja Pohjan akkaa.
Vellamon Welhokoulu on täynnä klassisia ja hauskoja viittauksia. Löytyy Suomi–Ruotsi-astetelmaa, Kekkosta, Kalevala-viittauksia ja portaalia toiseen ulottuvuuteen. Kun kliseitä käyttää sopivasti ja hieman yllättävällä tavalla, saa niistä hauskan ja mieleenpainuvan lisän tarinaan. Siinä Rämsöössä onnistuttiin juuri eikä melkein.
Noin kahden tunnin teatteripaketti soljuu mukavasti läpi. Juoni ei takerru tiettyihin kohtiin liian pitkäksi aikaa, ja hahmoissa on sopivalla tavalla ylivedettyä huumoria. Pikkuvelhojen vilpitön näyttelemisen riemu paistaa takariville asti.
Aivan lopussa Vellamon Welhokoulu vielä yllättää, monellakin juonenkäänteellä. Vaikka luuli jo tietävänsä, mitä odottaa, saa aivan loppuun asti jännittää, miten tarina päättyy. Sehän on tarinankerrontaa parhaimmillaan.
LUE LISÄÄ RÄMSÖÖN KESÄTEATTERISTA:
Rämsöön kesäteatteri palkittiin lastenkulttuurin eteen tehdystä työstä
