Suopotkupallon voisi luulla muistuttavan jalkapalloa, mutta oikeasti se ei muistuta pallopelien kuningasta juuri mitenkään. Lähes ainoat samat asiat ovat, että pallo pitää saada maaliin, pelataan jaloilla ja lajin nimessä on pallo.
Suopotkupallossa jutun juju on pelialusta eli suo. Upottava suo ei ole todellakaan mikään helppo pelialusta, liikkuminen on vaivalloista ja hidasta. Joskus liikkumaan ei pääse käytännössä ollenkaan.
Siitä huolimatta lajin MM-kisat Suomen Ukkohallassa on todella suosittu turnaus, jossa kaverijoukkueet kerääntyvät yhteen pelaamaan tosissaan ja ei-niin-tosissaan, kuka on paras suolla rämpimisessä ja pallon potkimisessa.
Heinäkuussa pelatuissa tämän vuoden MM-kisoissa Vesilahteen tuli tuliaisina kaksi MM-kultamitalia. Konkarisarjan voittaneessa Koitelin Komiat -joukkueessa pelasivat vesilahtelaiset Patrik Sarén ja Mika Parvinen. Konkarisarjassa joukkueen tulee olla pelannut joko kymmenen vuotta suopotkupalloa tai pelaajien olla yli 40-vuotiaita. Viime vuonna joukkue nappasiKonkarisarjassa pronssia.
– Joukkueella on pitkät perinteet, ja se osallistui viime vuonna ensimmäistä kertaa Konkarisarjaan. Minä olin nyt mukana ensimmäistä kertaa ja Mika jo kuudesti, kertoo Patrik Sarén.
– Joukkue on Oulun seudulta lähtöisin, ja kavereiden kautta päädyimme Mikan kanssa mukaan. Joukkue pelaa talvisin myös hankifutista.
Pelikentät olivat turnauksessa hyvin erilaisia. Suon koostumus vaihteli, osassa kentillä pelattiin vain konttaamalla, koska alusta oli niin upottavaa suota.
– Nämä pelit menivät rankkareille. Säännöt eroavat hiukan normaalista jalkapallosta: sivurajaheitot ja maalipotkut potkaistaan käsistä epäsuorana, ja rankkari myös potkaistaan käsistä, Sarén taustoittaa.
Finaalissa Koitelin Komiat voitti FC Hemohesin 2-0.
– Finaalin vastustaja oli todella kova ja ystävällinen. Me pelasimme joukkueena paremmin, kun taas vastustaja luotti kahteen kovaan pelimieheensä. Oli helppo merkata äijät pois pelistä ja iskeä pari maalia. Meidän kaksi maalia olivat koko kentän taidonnäyte: Pallo liikkui vastustajan yli ja ohi niin kuin olisi ollut joku kuvio menossa, vaikkei todellisuudessa ollutkaan.
Suopotkupallossa yhteishenki, toisen kunnioitus ja hauskanpito ovat iso osa lajia ja sen viehätystä. Sitä pääsivät myös mestarit todistamaan finaalin jälkeen.
– Vastustajajoukkue teki palkintojenjakotilaisuuteen meille kunniakujan. Jos mikä niin se merkitsee kunnioitusta toista joukkuetta kohtaan. Turnaus on tietyiltä osilta totista, mutta suurimmalta osin rentoa hauskanviettoa. Komeita asuja on monella eri joukkueilla ja nimet on mielikuvituksellisia.
