Nykyään varoitellaan valeuutisista. Pitäisi olla sitä medianlukutaitoa ja osata olla lähdekriittinen. Maailmalla on oikein trollitehtaita, joissa palkatut ihmiset valheita keksivät ja meille lähettävät. Perinteisen suomalaisen uhkakuvan mukaan näitä valemaakareita on erityisesti Venäjällä. Varokaa siis!
Valeuutisia on ollut aina. Niillä vaan on ollut eri nimiä: propaganda, aivopesu, lähetystyö, mainonta, imagon luominen, brändäys, tuotesijoittelu jne. Meille syötetään aatetta, mielipiteitä, ostohalukkuutta, äänestyskäyttäytymistä – meitä yritetään muuttaa. Arkisia esimerkkejä vaivihkaisesta yrityksestä löytyy vaikkapa Alkosta: halvimmat kelpo viinit löytyvät alahyllyiltä (köyhän on nöyrryttävä kumartumaan), eniten myytäväksi tarkoitetut viinit ovat silmän korkeudella (niillä on myös paras kate) ja kalleimmat viinit ylähyllyillä tarkoitettuna niille jotka jo muutenkin kulkevat nokka pystyssä (rahaa on meinaan). Samaa ideaa käytetään ruokakaupassamme. Otetaanpa toinenkin esimerkki. Katsokaa elokuvan lopputeksteistä keitä tekijät kiittävät: lista on pitkä ja aivan varmasti tuotteet vilahtelevat filmin kulisseissa (olutpullo sopivasti etiketti katsojaan päin jne.).
Tällaisen tarkoituksellisen vaikuttamisyrityksen ehkä oppii hoksaamaan. Salakavalampaa on mututieto ja salaaminen. Ennen vanhaan uskottiin, että se mitä sanomalehdessä luki, on varmasti totta. Nyt uskotaan internetiin. Ennen vanhaan mielipiteensä ilmaiseminen oli paljon työläämpää. Piti hahmotella sanottavansa, kirjoittaa puhtaaksi ja lähettää postissa ja sitten toivoa, että toimitus sen julkaisisi. Nyt on helpompaa: avaa kone ja ala kirjoittaa. Klikkaa vain nappia ja sinne meni kaikkien luettavaksi. Niinpä netti on täynnä blogeja ja vlogeja, joissa vailla minkäänlaista ammattipätevyyttä neuvotaan terveydestä, ravinnosta, muodista, ihmissuhteista jne. Omista uskomuksista tehdään totta, huhuja paisutellaan. Wikipedia on tiedon Raamattu.
Jos haluat saada tutkittua tietoa, opi käyttämään luotettavia lähteitä. Jos haluat tietää sairauksista tai lääkkeistä, mene mieluimmin Duodecimin sivuille (Suomen Lääkäriseura) kuin jonkin ihmeparannuksen kokeneen bloggaajan sivuille. Tieteellisten seurojen ja yliopistojen sivuilta ja julkaisuista saa tutkittua tietoa. Tunnettujen tutkijoiden kirjoituksiin voi myös luottaa. Ne ovat vaatineet aika tiukan tarkistuksen ennen kuin ovat saaneet julkaisuluvan. Hyvä esimerkki on Teemu Keskisarjan ym teospari 1918 ja 1919, joissa valaistaan noiden vuosien elämää Suomessa. Oli se muutakin kuin tappamista.
Vaarana on, että kun saat tosipohjaista tietoa, omat tietosi saattavat osoittautua vääriksi. Kestätkö sen? Ari Turusen kirja Mulkerot kertoo 26 kansallissankarin pimeästä puolesta: miljoonia tapettuja ihmisiä, raiskattuja naisia, poltettuja kaupunkeja. Tiesitkö, että John F Kennedy haki amfetamiinipistoksia Max Jakobsonilta. Kun Bobby-veli paheksui, JFK totesi vain: ”En välitä, vaikka se olisi hevosen kusta. Se toimii.” Tiesitkö, että kansalaisoikeustaistelija Martin Luther King osallistui kaveriensa kanssa joukkoraiskauksiin. Tiesitkö, että Mannerheim oli jatkosodan aikana jo vanha ryppyinen käppänä, jonka valokuvista rypyt retusoitiin ja ryhti korjattiin. Paljon, paljon on asioita, joista ei puhuta, ettei meidän ihannekuvamme haalistuisi. Paljon meiltä on pimitetty, kun meitä on viety kuin pässiä narussa. Kyllä me sen kestämme, jos totuus voittaa.
