Pehmeä turpa ja hörähdys muistuttavat: nauti tästä hetkestä

Olenkorento tarjoaa elämyksellistä olemista hevosen kanssa – Anu Ylösen apuna ovat eläinystävät Islannista

Anu Ylönen ja luottohevonen. – Möndull eli Mönkkä opetti minut ratsastamaan ja sen kanssa teen eniten töitä, Anu Ylönen kertoo.

– Eläimissä on voimaa, sanoo Anu Ylönen.

Ylönen näkee, kuinka ison eläimen läsnäolo rauhoittaa ihmisiä. Hän käyttää työssään apuna islanninhevosia.

– Iso eläin pysäyttää. Ihmiset ikään kuin pehmenevät ja keskustelu alkaa siinä sivussa luistaa. Olen esimerkiksi kahden tytön kanssa päätynyt puhumaan kiusaamisesta sen jälkeen, kun he olivat nähneet, kuinka hevonen oli aitauksessa väistänyt toista. Siitä päädyimme pohtimaan, miksi kilttien ihmisten pitää aina väistää, Anu Ylönen kertoo.

Ylönen on eläinavusteinen valmentaja, ja hän on viime vuonna perustanut yrityksen nimeltä Olenkorento. Sairaanhoitajataustainen Ylönen opiskelee myös ratkaisukeskeistä valmennusta.

Hänen asiakkaansa voivat olla esimerkiksi sosiaalisia tilanteita arastelevia, autismin kirjolla olevia tai kehitysvammaisia. Tai ihan vaan ihmisiä, joita hevoset kiinnostavat ja samalla myös jännittävät.

– Asiakkaita on 10-vuotiasta 60-vuotiaisiin, kaikenikäisiä eläimistä kiinnostuneita, Ylönen sanoo.

Tapaamisissa voidaan ratsastaa tai vain olla tarhassa hevosten lähellä. Ratsastuspakkoa ei ole.

– Ratsastaminen voi olla osana tunteja, mutta se edellä emme mene. Voimme seurata, mitä laumassa tapahtuu ja tutkia lauman dynamiikkaa. Tai voimme tehdä tallitöitä, viedä hevosille vettä ja rehuja sekä vain olla luonnossa, Ylönen kuvaa.

– Tapaamiset ovat hetkeen pysähtymisiä. Mennään rauhassa ja nautitaan eläimen läsnäolosta, hän sanoo.

Ylösellä on kaksi luottohevosta, islanninhevoset Saumur ja Möndull, jotka asustavat Lempäälän Säijässä. Rapsutettavaa pihattotallissa riittää, sillä laumaan kuuluu myös kaksi aasia, Ossi ja Viksu.

Ossi (oik.) ujuttautuu tämän tästä viereen ja yrittää makustella takinlievettä. Viksu on fiksumpi, ja tietää, ettei takinomistaja välttämättä tykkää nykimisestä.

– Kun aaseista sanotaan, että ne ovat itsepäisiä, niin se tulee kyllä Ossissa esiin. Viksu on enemmän kainalotyyppi, Anu Ylönen naurahtaa.

– Hevoset ja aasit ovat aitauksessa vapaana. Tunnen eläimet yksilöinä, joten voin valita, minkä luokse asiakkaan kanssa menemme. Mutta eläin ja eläimen hyvinvointi on keskiössä, ja ne saavat poistua tilanteesta, jos haluavat, hän sanoo.

Tallin omistaa Ylösen ystävä Outi Aihkisalo, jonka Ahaso-islanninhevostallilla Ylösen toiminta tapahtuu. Häntä Ylönen kiittää uudesta urastaan, kun 15 vuoden työura Tays:in hematologisella vuodeosastolla tuli päätökseen.

– Selkäni ei kestänyt sitä työtä, vaikka se fyysisesti vielä verrattain kevyttä työtä onkin. Haaveilin pääseväni metsään ratsastamaan, mutta minulla oli selästä johtuvia kipupelkoja. Ystäväni osti Outilta islanninhevosen, johon pääsin tutustumaan ja yhtäkkiä huomasin olevani Outin yksityistunneilla ja sitten ryhmäratsastustunneilla.

– Kerran ratsastustunnilla lausahdin Outille, että olisi kiva, jos voisin yhdistää sairaanhoitajan työni ja eläimet. Hän totesi siihen, että ole hyvä, ja niin Olenkorento nousi siivilleen, Anu Ylönen kertoo.