Olen toiminut parisen kuukautta toimittajan työn ohessa henkilökohtaisena avustajana eri tavoin vammaisille ihmisille, ja opin joka työvuorossa uusia asioita. Opin ihmisistä, elämästä ja elämästä nauttimisesta. Toki myös haasteista vammaisen elämässä, mutta se ei ole tämän kolumnin aihe.
On asioita, joita ei tule suhteellisen terveenä miettineeksi. Kuinka tärkeitä sinänsä pienet asiat voivat olla ja toisaalta miten vaikkapa liikuntarajoitteinen voi harrastaa täysillä tietenkin sen mukaan, millainen vamma hänellä on.
Oletko kuullut esimerkiksi pyörätuolijalkapalloilusta? Minä en ollut mutta nyt olen.
Suomessa laki takaa vammaisille avustajan, joka auttaa arjessa, myös harrastuksissa. Tämä ei ole itsestään selvää kaikissa sivistysmaissakaan.
Lempäälässä ja Vesilahdella on paljon harrastusmahdollisuuksia myös vammaisille. Vamman mukaan henkilö voi osallistua tavallisillekin liikuntatunneille, kunhan tuntia sovelletaan hänen tarpeisiinsa. Henkilökunta osaa yleensä huomioida yksilölliset tarpeet.
Kuntosalilla käyminen on hyväksi jokaiselle, ja erityisen tärkeää se on liikuntavammaisille. Lihaskuntoharjoittelu tukee kroppaa. Harjoittelun avulla saatetaan saada esimerkiksi kieroa ryhtiä suoremmaksi.
Uiminen on monen suosikkiharrastus, oli rajoitteita tai ei. Uimahallia vielä odotetaan Lempäälään, mutta invataksi vie Tampereelle tai Valkeakoskelle. Vesi kannattelee vartaloa, joten treeni on paljon helpompaa kuin maalla, mutta silti se on tehokasta.
Vaikkapa näkövamma ei tietenkään estä uimista. Osassa uimahalleista on erikseen esteettömät tilat liikuntarajoitteisille. Tämäkin on asia, jota ei ole tullut ajatelleeksi, jos itse pystyy liikkumaan omin toimin ja ilman apua.
Jokainen on kuullut eläinten terapeuttisesta vaikutuksesta. Psykologinen vaikutus on tärkeää, mutta lisäksi hevosella ratsastus kehittää myös esimerkiksi tasapainoa. Vammaisratsastaja voi saada Kela-korvausta kuluihin, jos ratsastus on terapiamuoto.
Pyörätuolitanssi on paitsi harrastus niin näyttävä esitysnumero erilaisissa tapahtumissa. Lajissa myös kilpaillaan.
Kun näet seuraavan kerran vaikka pyörätuolissa olevan henkilön, niin älä mieti, mitä hän ei voi tehdä vaan mitä kaikkea hän voi tehdä.
Teksti: Vivikka Monto
