Mitä tulee ensimmäisenä mieleesi, kun mainitaan termi lavatanssit? Kenties pölyinen navetan ylinen, vanha tango-orkesteri ja hikiset, hieman turhankin lähelle tulevat setämiehet? Näitä ennakkoluuloja kohtaan 15-vuotiaana lavatanssiharrastajana hyvinkin usein, kun tuon aiheen esille. Voin kertoa, että useimmissa tapauksissa nämä kuvittelut ovat silkkaa pötyä.
Auringon viimeiset säteet leikittelevät tanssijoiden kasvoilla, kun cha chan ensimmäiset rytmit kajahtavat ilmoille. Lattia täyttyy nopeasti iloiseen sävyyn rupattelevista pareista, ja parketin vierille jääneet seuraavat kiinnostuneina muiden askelia. Jotkut ovat siirtyneet ulos nauttimaan lämpimästä kesäillasta kylmien juomien kera. Ilta on vasta nuori ja tunnelma on jo nyt katossa. Tältä näyttävät lavatanssit.
Vaikka olenkin vasta untuvikko tanssilavakulttuurin keskellä, kumoan mielelläni tällaisia mielikuvia. Tanssilavaharrastus on hauska, helppo ja kehittävä liikunnanmuoto, jonka avulla oppii jos jonkinmoisia taitoja. Kiireisen arkiviikon jälkeen on virkistävää laittaa tanssikengät jalkaan ja suunnata uudelle tanssilavalle. Tiedän, että suomalaisilla on yleensä tanssimiseen seuraava asenne: ”En mä kyllä oikein kehtaa, pitää kaikkia askelia opetella ja mennä sinne hakuriviin tyrkylle, ei musta nyt ihan semmoseen ole.” Eivät kaikki synny tanssikengät jalassa, mutta se on ihan okei. Lavoilla pärjää, vaikkei osaisi tanssia, sillä hyvin usein tanssipartneri on valmis opettamaan vaikka minkälaisia askelkuvioita ja pyörähdyksiä. Eikä jokaista lajia tarvitse osata, osaamattomuus on ihan pätevä syy kohteliaasti kieltäytyä tanssista, jos pyydetään vaikkapa tanssimaan polkkaa. Tekemällä oppii ja se pätee myös tanssiin!
Tanssilavoilla oppii itse tanssin lisäksi myös sosiaalisia taitoja, sillä tanssiparin kanssa on tapana jutustella tanssin lomassa. Lavoilla vallitsee myös tietynlainen ”etiketti”, jonka oppii helpoiten tarkkailemalla mitä muut tekevät. Tanssilavoilta voi myös saada uusia tuttavuuksia, jotka ohjaavat tanssin saloihin.
Lavatanssimusiikki ei suinkaan ole sellaista, mitä oletetaan. Tietenkin välillä kuulee vanhempia kappaleita, mutta nykyään bändit ja musiikkinauhat ovat hyvin nykyaikaistettuja, pienellä sovelluksella vain. Nykyään myös nuoria naislaulajia näkee enemmän. On olemassa tiettyjä bändejä, jotka ovat enemmän nuoremman sukupolven suosiossa ja toisia, jotka taas vetävät paikalle hieman vanhempia ihmisiä. Iltoina, jolloin nuorten suosimat bändit astuvat lavalle, on parketilla tanssijoita tungokseenkin asti. Ikähaarukka on hyvin laaja, ja se vaihtelee ajankohdan ja ohjelman mukaan teineistä eläkeikäisiin, joista jokaisesta ikäryhmästä löytyy kaiken tasoisia tanssijoita. Näiden sanojen tukemana rohkaisen nuorempiakin kokeilemaan harrastusta.
Tietenkin tanssilavalle voi mennä vain kuuntelemaan musiikkia, katsomaan muiden menoa tai vaikka tapaamaan tuttuja. Tunnelma on todellakin kokemisen arvoinen, vaikka ei tanssisi yhtäkään askelta. Lavatanssi ei suinkaan ole syyttä yli satavuotias perinne!
Kun itse lähdin ensimmäistä kertaa lavalle, osasin vain muutaman tanssin perusaskeleet. En tiennyt tanssilavakulttuurista paljonkaan, mutta lähdin mukaan avoimin mielin ja nyt hieman myöhemmin olen kuullut useaan otteeseen kehuja tanssipareiltani sekä ulkopuolisilta, ja usein minulta kysytään, missä olen oppinut tanssimaan niin hyvin. Vastaan aina, että olen ns. ”luomutanssija”, eli olen oppinut lennosta itsenäisesti. Nykyään, kun menen tanssimaan, näkyy lattialla monia tuttuja kasvoja, ja minut vastaanotetaan hyvin myönteisesti. Kuulen todella usein, että on mahtavaa nähdä nuorten jatkavan tanssilavaperinnettä, jota itsekin komppaan vahvasti. Tunnen monia ikäisiäni, jotka käyvät tansseissa, joko tanssimassa tai jostain aiemmin mainitusta muusta syystä, joka kertoo siitä, että tanssit kyllä vetävät nuoriakin. Tanssiminen kehittää motoriikkaa, keskittymiskykyä ja pitkäjänteisyyttä ja on samalla aivan älyttömän hauskaa!
Silja Kujala
kirjoittaja on 15-vuotias lavatanssiharrastaja
