Mitä eroa on lobbauksella, mielipiteen muokkauksella, trollauksella ja aivopesulla? Entä miten ne eroavat valehtelusta? Aika harva meistä voi sanoa, ettei ole valehdellut koskaan. Jos joku niin väittää, hän valehtelee. Näin jyrkästi voidaan sanoa, kun laajennamme vähän valehtelun käsitettä. Puhutaan muunneltua totuutta, käytetään valkoisia valheita tai jätetään jotain kertomatta. Nuo ovat joskus perusteltavissa, mutta tuomittavaa on sen sijaan suoranainen valehtelu, jolla on tarkoitus saada hyötyä itselleen tai edustamalleen ryhmälle.
No niin, siinä se tuli: hyödyn tavoittelu. Lobbauksessa ajetaan omaa tai sidosryhmän asiaa ja yritetään muokata päättäjien mielipiteitä. Trollauksessa on myös kyse jonkin sidosryhmän intresseistä. Hyväuskoiset ihmiset lukevat näitä valeuutisia netistä ja innostuvat olemaan samaa mieltä tarkoitushakuisten mielipiteiden kanssa. Silloin lumipalloilmiö on vaarallisen lähellä. Valeuutinen muuttuu näiden ihmisten totuudeksi, jota he levittävät laajasti yhteiskuntaan.
Voidaanko trendeihin vetoamista pitää valehteluna? Joka tapauksessa siinä on kyse vahvasta tavasta vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin. Ajatellaanpa esimerkiksi viime aikojen asuntokauppaan liittyviä ilmiöitä. Vedotaan trendeihin ja kerrotaan, että ihmiset haluavat asua nykyisin pienissä asunnoissa keskellä kaupunkia tai muuta taajamaa. Tutkimukset eivät tätä vahvista, vaan varsinkin nuoret lapsiperheet eläisivät mieluiten luonnon keskellä omakotitalossa. Miksi ihmisille silti yritetään iskostaa, että on trendikästä asua ahtaasti kerrostaloslummissa? Kuka muka haluaisi asua 28 neliön yksiössä, kun sellaisen luukun hinta on reippaasti yli 100.000 euroa!
Ketkä meitä aivopesevät? Kehitys on johtanut viimeisen viiden vuoden aikana asuntojen pienentymiseen ja samanaikaisesti neliöhintojen 47 %:n nousuun. Siitä hyötyvät vain rakennusliikkeet ja sijoittajat, joiden tarpeisiin näitä koirankoppeja nykyään tehdään.
Asuntojen hintoja alennetaan keinotekoisesti taloyhtiölainoilla, joiden muodostama aikapommi laukeaa korkojen noustessa. Tästäkään keinosta huolimatta kenelläkään tavallisella ihmisellä ei ole enää varaa hankkia asuntoa ilman asumistukea. Valtio käytti meidän veronmaksajien rahoja asumistukiin viime vuonna yli kaksi miljardia euroa. Nyt puhutaan siis luvusta, jossa on yhdeksän (9) nollaa.
Muutama kymmenen vuotta sitten Suomessa oltiin huolissaan ahtaista asunnoista. Olimme useimpia muita länsimaita jäljessä. Nyt puheet ovat kääntyneet päälaelleen. On kuulemma hienoa elää urbaania elämää, asua ahtaasti ja katsella ikkunasta muutaman metrin päässä olevaa naapuritalon seinää. Täydennysrakentaminen on päivän sana. Kuntapäättäjät hierovat käsiään, kun rakennukset nousevat samaan kasaan, kuten Lempäälässäkin nykyään. Rakennusliikkeiden kanssa päästään hyviin diileihin ja kunnallistekniikka tulee halvaksi. Vain asukkaat ja veronmaksajat kärsivät, mutta mitä heidän on väliä.
Kirjoittaja tunnustaa olevansa epätrendikäs
Kommentointi on suljettu.