Kolumnin aloitus oli tällä kertaa vaikeampaa kuin koskaan aiemmin. Oma suhteeni yrittämiseen on henkilökohtainen ja myös tuskallinen. Olenhan turvalleni mennyt yrittäjä, joka maksaa vielä vuosikymmenen verran laulujensa lunnaita. Toisin sanoen suomalaisella mittapuulla mitattaessa olen hyvinkin epäonnistunut.
Se, että epäonnistumista edelsi onnistuminen ja lopulliseen epäonnistumiseen johtaneet syyt olivat ulkoisia tekijöitä, joihin en voinut itse vaikuttaa, ei poista syyllisyyttä siltä, että pieleen meni. Jonkinlaista helpotusta omaan syyllisyyden tuntoon on tuonut se, että kansainvälisesti en ole lainkaan epäonnistunut vaan olosuhteiden vuoksi epäonninen, mutta yrittäjänä hyvinkin onnistunut. Tätä asennetta meidän pitäisi saada enemmän myös Suomeen. Euroopassa yrittäminen kerryttää ammattitaitoa ja epäonnistuminen silloin tällöin ei ole vika vaan meriitti – tärkeintä on, että olet yrittänyt.
Taakka, jota suomalainen yrittäjä kantaa on mittava. Ilman yrittäjiä ei ole työpaikkoja, ilman työpaikkoja ei ole ostovoimaa, ilman ostovoimaa ei ole kehitystä. Yrittäjät ovat samaan aikaa kaiken pahan alku ja juuri ja samaan aikaan kuitenkin he pitävät tämän maan pyörät pyörimässä. Myös ja juurikin ne kaikki pienet pk-yrittäjät, jotka pyörittävät firmojaan omasta selkänahastaan, ympäripyöreitä päiviä tehden, ilman säännöllisiä vapaita ja lomia. Toisaalta, jos olet saanut yrityksen kehittymään sille tasolle, että pystyt palkkaamaan työntekijöitä, oletkin riistoporvari ja revit rikkautta työntekijöiden selkänahasta. Yrittäjänä et voi voittaa.
Taloussuhdanne ei tällä hetkellä ole kovin ruusuinen. Nyt palkkatyöläisenä kannan suurta huolta kansallisesta kilpailukyvystä, ostovoiman säilyvyydestä ja tulevaisuudesta ylipäätään. Mikäli palkansaajan ostovoima heikkenee, jää tavarat ja palvelut ostamatta ja yritysten toimeentulo joutuu vaakalaudalle. Jos yrittäjä, joka on merkittävä veronmaksaja tipahtaa oravanpyörästä, jää yrityksen menestyksestä riippuvainen työntekijä ilman palkkaa ja negatiivinen kierre on valmis.
Itse pyrin omilla valinnoillani suosimaan kotimaisia yrityksiä, kotimaista valmistusta sekä tuotantoa ja ennen kaikkea kotimaista ruokaa. Pidetään Suomen pyörät pyörimässä kiittämällä yrittäjiä panoksestaan Suomen hyvinvoinnin eteen ostamalla kotimaista, kotimaiselta yritykseltä. Hyödynnetään #kotikenttäetu tässäkin asiassa!
Marja Aalto
Kirjoittaja on tuore lempääläinen, kahden äiti ja yhden puoliso. Alueellisen lentoliikenteen kehittämisen airut, kotikenttäedun puolestapuhuja sekä kerosiinista riippuvainen humaani.
