Kun joku aika sitten twitterissä jaettiin Greta Thunbergin ahdistuneita kasvonilmeitä jossakin ilmastotilaisuudessa New Yorkissa, jäin miettimään viestin levittäjän väitettä ”lapsisotilaasta”. Thunberg oli kameroiden ja mikrofonien edessä ja tunsi selvästi olonsa epämukavaksi ja jollain tapaa pakotetuksi. Hetki meni parissa sekunnissa ohi kun hän ryhtyi puhumaan. Mietin tuolloin, kuinka pitkälle tuo 16-vuotias olisi kotiväkensä manipuloima.
Kuinka väärässä olinkaan. Luettuani Thunberg-Ernmanin perheen yhdessä kirjoittaman kirjan ”Sydämen asioita”, oli selvää, että nimenomaan Greta, on saanut taiteellisesti lahjakkaan, mutta muutoin elintavoiltaan täysin porvarillisen perheensä heräämään ympäristö- ja ilmastokysymyksiin. Koko perhe on kouluslangilla sanottuna nepsy-ihmisiä. Superlahjakkaita, mutta samalla yliherkkiä.
Äiti Malena Ernman on oopperalaulaja, jolla on absoluuttinen sävelkorva. Isä Svante Thunberg on näyttelijä ja teatterituottaja. Gretalla puhkesi syömishäiriö 8-vuotiaana ja hänelle diagnostisoitiin Aspergerin syndrooma. Perheen nuorin Beata on musikaalisesti yhtä lahjakas kuin äitinsä, mutta hänellä on lisäksi ADHD, uhmakkuutta ja misofonia eli yliherkkyys melulle.
Molemmilla lapsilla on ollut vaikeuksia koulussa: esimerkiksi Greta selvisi vaikeimpien ikävuotten yli vain siten, että hänen tilansa ymmärtävä opettaja opetti häntä vapaa-ajallaan. Kummatkin lapset selvisivät kouluista kun fiksut ihmiset rikkoivat sääntöjä heidän hyväkseen.
Gretan syömishäiriö oli niin paha, että yhteen aikaan hän söi vain riisiä ja avokadoa. Ilmaston kannalta ei siis mitään kehuttavaa ruokaa, mutta jos nuoren hengissä pysyminen sitä vaatii, niin siitä vaan. Kirja on piinallisen tarkka ja hyvin kirjoitettu ruokaongelmaa ja koulua koskevilta osiltaan. Näistä kokemuksista tulee ymmärrettäväksi, miksi erityisesti Greta ei välitä siitä, mitä muut sanovat.
Hän katsoo, että Asperger on hänelle annettu ominaisuus, jonka avulla hän voi keskittyä ilmastoviestiin välittämättä sosiaalisista konventioista. Alun perin hän oli puhetilanteissa ahdistunut, mutta ensimmäiset tv-haastattelut ja puheet sujuivat yllättävästi oikein hyvin. Hän kun tiesi, mistä puhui.
Kirjassa myös kerrotaan miten ilmastokysymyksiin kaikella tarmollaan perehtynyt Greta hakeutui keskusteluihin alan johtavien ruotsalaisten asiantuntijoiden kanssa ja varmisti että oli ymmärtänyt hankkimansa tiedot oikein. Kun hän pitää puheita, ne ovat hänen itsensä kirjoittamia, mutta asiantuntijain tarkastamia.
Hänestä tuli ilmastoaktivisti, yhtenä elokuun päivänäkun hän asettui Ruotsin valtiopäivätalon portaille pidellen kylttiä ”Skolstrejk för klimatet” eli koululakko ilmaston puolesta. Mukaan tuli toisia nuoria, sitten ympäristöjärjestöjen ihmisiä ja sitten tavallisia aikuisia. Liike jatkuu maailmanlaajuisesti nimellä ”Fridays for Future”.
Emme vielä tiedä, mitä Greta Thunberg tekee kymmen vuoden kuluttua. Mutta sen tiedämme, että IPCC:n mukaan ihmiskunnalla on enää 10 vuotta aikaa torjua ilmastonmuutosta. Tämä on Gretan viesti.
JUHA KUISMA
Kirjoittaja on lempääläinen tietokirjailija
