Aikanaan, noin 30 vuotta sitten kun vanhuspalveluissa synnytimme yhteen ikäluokkaan kohdennetun ns. haravatarkkailun, ajatuksena oli saada yhdestä ikäluokasta hyvinvoinninkuva. Siihen sisältyi niin terveys- kuin sosiaalinenkin tilannekartoitus. Tyypillistä oli, että terveyspuoli liitettiin terveydenhuollon organisaation toteutettavaksi ja sosiaalisen hyvinvoinnin osion kartoitti vanhustyö. Noudatettiin tiukkaa hallintorajakuviota ja hukattiin voimavaroja. Terveydenhuollon tarkastukset toteutettiin terveyskeskuksessa ja meiltä vanhuspuolelta tehtiin aina kotikäynti, koska ihminen on kokonaisuus ja selviytymiseen arjessa vaikuttavat kotiolot. Alkuun teimme ”haravan” 75-vuotiaille, mutta pian todettiin, että ikäraja oli liian matala. Moni ilmoitti, että elämän arki sujuu hyvin ja pärjätään. Viesti sekin.
Sittemmin ikäraja nostettiin 78 vuoteen. LVS kirjoitti 8. tammikuuta, että terveystarkastuksessa käy vain puolet 78-vuotiaiden ikäryhmästä. Jutussa ei pidetty mahdottomana, että ikäraja vieläkin nousee, mutta muistaa tulee, että näiden tarkastusten tarkoitus on turvata ennaltaehkäisevyyttä.
Olen paljon pohtinut kyselylomakkeiden sisältöjä ja erillisten tarkastusten mielekkyyttä. Sitäkin olen pohtinut: miten tutkimusten tulokset hyödynnetään ikäihmisten elinkaarta palvelemaan? Miten tutkimuksen jälkeen kohdataan ne ihmiset, jotka kertovat, että liikuntakyky on huono, kotoa ei enää pääse kulkemaan, sosiaaliset kontaktit vähenevät, lihasvoima heikkenee?
Miten viestitys pelaa tutkimusta tehneiden työntekijöiden ja toisessa hallintokunnassa työskentelevien esim. liikunnanohjaajien kanssa. Miten ohjataan nämä ei terveyden- eikä vanhuspalveluiden tarpeessa vielä olevat ennaltaehkäisevien toimijoiden yhteyteen? Eli tapahtuuko vuoropuhelua ja tiedon siirtoa vieläkään yli hallintorajojen.
Kuljemme kohti muuttuvaa väestörakennetta, missä yli 65-vuotiaiden osuus on ruhtinaallinen. Puhumme samalla nousevista kustannuksista. Kuinka hallitusti voisimme kohdata tulevan ajan niin, että ikäihmiset voisivat turvallisin mielin kulkea kohti vanhuuttaan?
Palveluiden järjestämisessä kauttaaltaan on paljon korjattavaa. Nimenomaan yli hallintorajojen tehtävässä työssä niin, että ne voisivat joustavasti tukea ihmisten elämää ja tarpeita. Tiedän, että kunnassa tämä tavoite on, mutta ennen kuin se kulkeutuu perustyöhön, on tehtävä todella paljon työtä työntekijöiden kanssa. Oivallukset tulevat kuitenkin heidän riveistään. On mietittävä yhdessä heidän kanssaan yli hallintorajojen muodostettavia polkuja.
Terveystarkastusten kohdalta lehtikirjoituksen perusteella sanoisin, että eipä paljon houkuta tulla ikätarkastukseen, jos se on niin aliarvioivaa kuin että paino ja pituus…Sanoisinpa vain, että kallista puntarointia.
Maikki Hämäläinen–Ylikahri
sosiaalineuvos
