Jotkut lukijoista muistavat varmasti otsikossa mainitun Kari Paljakan elokuvan vuodelta 1992, jossa Samuli Edelman ja Santeri Kinnunen tekivät ensimmäiset merkittävät roolinsa. Elokuva kertoo kahdesta radan lähellä kasvaneesta kaveruksesta, joiden opiskelupolut erkanevat peruskoulun jälkeen. Kyseessä on ystävyys- ja kasvutarina, joka on kerrottu yhtenä pitkänä takaumana.
Elokuvan nimi palasi mieleeni, kun olen seurannut taas viime aikoina kiihtynyttä keskustelua tunnin junasta, jota jotkut ajavat nyt kuin käärmettä pyssyyn. Asia on ollut esillä aika ajoin erityisesti pirkanmaalaiset kansanedustajien toimesta. Vaikka perusteluna on ollut lukuisten Helsingissä työssäkäyvien etu, tärkein motiivi on tainnut olla omien ilmaisten matkojen nopeuttaminen. Realismi eli rahan puute on tähän asti hillinnyt näitä haihattelijoita.
Kaikki Tampereen ja Helsingin väliä junalla kulkeneet ymmärtävät, että jotain radalle pitäisi tehdä. Useimpien toiveissa ei kuitenkaan ole tunnin juna, vaan aikataulussa kulkevat junat. Taloustutkimus selvitti asiaa ja tuli siihen tulokseen, että vain 36 % matkustajista kulkee koko matkan Tampereelta Helsinkiin, joten väliasemien ohi pysähtymättä ajava tunnin juna hyödyttäisi vain heitä.
Heti alkoivat kommentit: ”väärin tutkittu”. Pitäisi kai noudattaa itäisen naapurimme yksinvaltiaan menetelmää. Kun hänen kannatuksensa näyttää alenevan tutkimuksen mukaan, vaihdetaan tutkijoita. Aamulehdessä otettiin asiaan kantaa pääkirjoitusta myöten otsikolla ”Tamperelainen ei kaipaa pysähdystä Riihimäellä”. Korostettiin myös 18 minuutin säästöä matka-ajassa. Miten paljon se tekeekään, kun sen kertoo matkustajien lukumäärällä! Viis siitä, miten paljon uusi rata maksaisi.
Jos ei kaivata pysähdystä Riihimäellä, Lempäälän kohdalla juna todennäköisesti vain kiihdyttäisi vauhtia. Tämä on huolestuttavaa, kun kotikuntamme on sijoittamassa Suomi-radan hankeyhtiöön peräti 650.000 euroa. Mitä me sillä rahalla saamme, jos päädytään uuteen ratalinjaukseen nykyisen radan korjauksen sijaan?
Pitäisi uskoa tutkimuksia ja ennen kaikkea kuunnella Helsingissä päivittäin käyviä matkustajia. He eivät kiinnitä huomiota muutamien minuuttien säästöön, mutta he haluaisivat käyttää matka-ajan työskentelyyn. Se ei valitettavasti onnistu parhaalla mahdollisella tavalla huonojen nettiyhteyksien vuoksi. Monet ovatkin ehdottaneet, että unohdetaan tunnin juna ja laitetaan työskentelyolosuhteet kuntoon. Rahaa kuluisi vain pienen pieni murto-osa uuden radan kustannuksista.
Rautatie on Lempäälälle tärkeä. Kun rata kulkee keskustan läpi, sen täysipainoinen hyödyntäminen antaisi kunnalle suuren kilpailuedun. Valinta vuoden rautatiekunnaksi velvoittaa myös. Toivottavasti kunnan johto osaa pitää meidän kuntalaisten puolia, kun tehdään junaliikennettä koskevia ratkaisuja. Ettemme joudu katselemaan asemalla (tai sillalla, jos sinne pääsemme), kun ohiajavien junien veturimiehet heiluttaa.
Kirjoittaja pitää junamatkoista
