Ystävyys alkaa, kun kahden ihmisen mielenkiinto toisiaan ja heitä kiinnostavista asioista kohtaavat. Kun ihmissuhde muuttuu ystävyydeksi, siihen tarvitaan uskallusta ja halua tarvita toista sekä luottamusta siihen, että toinen osapuoli on sen arvoinen.
Hyvässä ystävyydessä annetaan ja saadaan, vaikka ne voivat olla epätasapainossa pitkiäkin aikoja. Ennemmin tai myöhemmin ystävyyssuhde on kuitenkin tasapainossa, jos on kyse oikeasta ystävyydestä. Ystävä auttaa ymmärtämään itseä ja elämää, ja se toimii.
Kun ystävyys loppuu, ei ole enää telepaattista kykyä tunnistaa, milloin ystävä tarvitsee apua. Ei ole tunnetta siitä, että ystävä tulee ja haluaa auttaa. Vierailut ja yhteydenpito vähenevät. Onko se merkki siitä, että ystävyys on muuttumassa?
Ystävyys ei toimi enää molempiin suuntiin.
Ystävällä voi olla hyvä tarkoitus, mutta jouluinen ilmaiskortti koko vuoden yhteydenpidoksi on velvollisuus, ei ystävyydenosoitus. Ystävän luo ei voi enää mennä vierailulle monen yrityksen jälkeen eikä yhteisesti voida sopia tai puhua mistään. Myös viestit jäävät ilman vastausta. Mitään selitystä ei tule eikä saa muutokselle. Miksi?
Onko ihmisillä nykyään liikaa ystäviä, kun 20–30 vuoden jälkeen ystävyys loppuu näin? Muuttuvatko ihmiset liikaa, jotta aitoa, oikeaa ja pitkäkestoisempaa ystävyyttä olisi olemassa.
Ystävyksillä ei ole enää yhteisiä päämääriä, tavoitteita ja suunnitelmia.
Voiko uusi puoliso tai lapsen syntymä olla oikea ja hyvä syy päättää pitkäaikainen ystävyys?
Niin metsä vastaa, miten sinne huudetaan, sanoo vanha suomalainen sananlasku.
Ghostattu vai ghostaaja
