Olemme tottuneet vakaaseen, turvalliseen elämään. Vuosikymmenet elämä maassamme on ollut nousujohteista. Toki harmeja on ollut, mutta vuosikymmenten aikana elämän laadun nousu on silminnähtävä. Itse kaiken tämän nähneenä syvä kiitollisuus täyttää mielen.
Nyt olemme uudessa tilanteessa. Ei ole mikään ihme, että ihmisten mielet täyttää epävarmuus, pelko ja ahdistus. Ulkonaiset asiat onneksi yritetään saada hoidetuksi. Yhteinen hätä avaa mahdollisuuksia yrittää auttaa, missä se on mahdollista. Onneksi ihminen on kekseliäs olento.
Mutta miten ihmisen sisin tulee autetuksi? Tällä hetkellä on muotia etsiä vastauksia ongelmiin ihmisen omasta sisimmästä ja perusteettomasta huuhaasta. Omat tunteet ja tarpeet ja niissä peuhtaroiminen eivät valitettavasti anna vastauksia olemassaolon kysymyksiin. Kun tullaan tilanteisiin, joissa ihminen ei voi millään tavalla vaikuttaa tapahtumiin tai niiden muodostumiseen, kannattaa pysähtyä joillekin uuden, silti ikivanhan totuuden eteen.
Näillä leveysasteilla on vuosisadasta toiseen osattu turvautua kristillisen kirkon sanomaan. On koettu todeksi, mistä minulle tulee apu, se tulee Herralta. Tämä on Jumalan maailma. Tällä hetkellä sanoisin profeetan sanoin, elävä Jumala antaa meille tulevaisuuden ja toivon.
Lupaus koskee mahdottomaltakin tuntuvaa elämän tilannetta. Mitkä näköalat. Me emme jääkään ahdistuksen häkkiin. Emme jää vaikeuksien puristuksiin. Meillä on elävä Jumala, joka tietää jokaisen yksityisen ihmisen hankaluudet. Ulkoiset epäonnistumiset todennäköisesti jatkuvat. On paljon voitettu, kun ihmisen sisin on hoidettu, ja usko saa rauhoittaa elämää.
Mirja Miettinen
