Piikki: Tästäkin selvitään

Sinä tulet, pelko, ja sidot ranteeni
Istut suuni päällä ja puristat silmäluomia.
Katsot minuun, naurat, ja minä vapisen.
Tahtoisin piiloutua, sulkea ovet, ja aina on joku ovi auki.
Sinä tulet, pelko, ja minä olen pieni jälleen.

Tuntui sopivalta aloittaa tämän viikon kolumni Maria Vaaran runolla. Se kuvaa hyvin nykyistä elämää viruksen pelossa. Ranteemme ja koko kätemme ovat sidotut, pelkäämme toisten läsnäoloa, tuskin uskallamme hengittää. Me, kaikkivoivat ihmiset olemme pieniä jälleen.

Maailmaa koetellaan nyt toden teolla. Sairastumiset ja kuolemat ovat saavuttaneet valtavat mittasuhteet. Kuitenkin toivoa on pidettävä yllä. Vaikeita aikoja on eletty ennenkin, ja niinpä teki mieli tutkia, mitä terveyteen ja sairastamiseen liittyviä kommentteja löytyy kirjoista.

Rajoittavilla toimenpiteillä on pyritty suojelemaan erityisesti iäkkäitä ja muita riskiryhmiin kuuluvia. Winston Churchhill ymmärsi aikoinaan kuuluvansa heihin: ”Jaa, jaa. Mikäpä tässä auttaisi. Terveyteni ei ole enää niin hyvä, että voisin sallia itselleni sairastumisia.” Siinäpä on hyvä perustelu vapaaehtoiseen karanteeniin.

Lääkkeitä ja rokotteita koronaa vastaan kehitetään eri puolilla maailmaa. Toivottavasti niiden kanssa ei hätäillä liikaa, ettei Voltairen toteamus muutu todeksi. ”Me työnnämme lääkkeitä, joista tiedämme hyvin vähän, elimistöihin, joista tiedämme vielä vähemmän, parantaaksemme sairauksia, joista emme tiedä mitään.”

Vanhan kansan sananlaskuissa on paljon sairastamiseen ja kuolemaankin liittyviä sanontoja. Murteelliset tokaisut hymyilyttävät väkisin, vaikka asiat ovat vakavia. Olen muuttanut näiden esimerkkien kieliasua lähemmäksi yleiskieltä. ”Unettaa ja nälättää ja mahranko tervekkä olla”. ”Tauti ei toivoen tule eikä peläten pakene”. ”Talo talolta ja torppa torpalta kuin ruttotauti”. ” Kova yskä, löysä maha ja liukkaat kengät, niin muuta ei tarvita”. ”Syömisellä pienet taudit kuitataan”.

Huumori helpottaa oloa, mutta tärkeintä on, että noudatamme tarkasti ohjeita. Normaaliolot ovat vielä kaukana tulevaisuudessa. Lehdet tarjoavat meille vinkkejä, miten saisimme aikamme kulumaan. Monet tekevät etätöitä ja koululaiset opiskelevat kotona. Perheet saattavat olla koolla ympäri vuorokauden, eikä se välttämättä suju ilman ongelmia. Nyt on jo ilmennyt huolestuttavia signaaleja, esimerkiksi alkoholin myyntiluvut ovat nousseet ja yhteydenotot mielenterveyspalveluihin ovat lisääntyneet.

Toisaalta monet perheet ovat keksineet uudelleen lautapelit ja muun yhteisen tekemisen. Myös lukemisharrastus on lisääntynyt. Jopa pojat voisi nyt saada innostumaan lukemisesta, jos kirjaston tarjonta olisi saatavilla. Ruokakassit kulkevat ovelle ilman tartuntavaaraa, miksi eivät siis kirjakassit?

Kirjoittaja viihtyy kotona