Keskellä koronaviruksen aiheuttamaa poikkeusaikaa tasavallan presidentti lähettää julkisen kirjeen maan hallitukselle, jossa ehdottaa ulkopuolisen ”nyrkin” koordinoimaan kriisin hoitoa. Mitäh!!?
Teko on niin erikoinen, että sitä on pakko kommentoida. Ennen kirjeen julkisuuteen tuloa oli kaksi päivää huhuttu siitä, että presidentti olisi suullisesti ehdottanut asiaa pääministereille. Ehdotuksen tekeminen kiistettiin, ”ei ole keskusteltu ulko- ja turvallisuuspoliittisessa valiokunnassa”. Ei varmaankaan. Kokous on vain napautettu loppuun saaduksi. Sitten TP on pyytänyt ministereitä tai pääministeriä jäämään hetkiseksi, koska hänellä on yksi asia. Näin arvaan tapahtuneen: keskustelu on tapahtunut, mutta se voidaan kiistää.
Presidentin aloite tuli julkisuuteen, koska joku pääministerin avustajista kertoi sen Iltalehdelle. Eikä hän olisi toiminut ilman pääministerin lupaa. Avustajalla on ollut ohje toimia, koska pääministeri on ollut pöyristynyt. Ja aivan syystä: hallituksen toimialaan kuuluva koronakriisin hoito ei millään tavalla kuulu presidentille. Sellaisen puuttuminen on kaikkien vallanjakoperiaatteiden vastainen teko.
Presidentin ehdotus ja pääministerin vastaus julkaistiin kirjemuodossa enempien vahinkojen välttämiseksi. Valtioelinten välinen riita pysäytettiin siihen. Mutta presidentti ei osoittanut presidentillistä harkintaa.
Miksi suosittu Tasavallan Presidentti tekee näin? Arvelen yhdeksi syyksi sitä, että ulkopuoliset toimijat ja ystävät ovat vedonneet häneen asiassa. Osa aidosti huolestuneena, osa ehkä suojelemansa intressin takia. Toinen syy on sitten se, että hallitus avustavine virkamiehineen työskentelee yötä päivää ja saa eteensä päivitetyn tilanteen ja vaihtoehtojen punninnan. Presidentti ei näitä tietoja saa, koska ne eivät hänelle kuulu. Tai jos saa, saa ne katsauksina päiviä myöhässä.
Kolmas syy – ja siitä olen huolestunut – on se, että Sauli Niinistö haluaa venyttää presidentin roolin yli sille luotujen vallanjaon rajojen. Menee vielä varsinais-suomalaisen huumorin piikkiin, kun Niinistö vitsin varjolla korostaa, että ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti (tauko) yhteistoiminnassa maan hallituksen kanssa. Tällä kertaa presidentti ei ole halunnut ymmärtää, että poikkeusolojen julistamisessa häntä kyllä tarvittiin, mutta ei sisäpoliittisena toimijana, vaan siksi, että TP on puolustusvoimien ylipäällikkö. Ja siihen se TP:n rooli koronakriisissä supistuukin. Fiksuja, yhteishenkeä rakentavia puheita voi toki pitää.
Suositulla presidentillä on vaikea pysyttäytyä irti sisäpolitiikasta. ”Nyrkki” oli terminä virhe. Se olisi sotkenut koko johtojärjestelemän keskellä ennen kokematonta kriisiä. Kaikki johtavat asiantuntijat ovat jo avustamassa hallitusta. Eikä asiaa parantanut se, että presidentti jälkikäteen lausui, ettei hän olisi kuulunut tuohon ”nyrkkiin”. Tämänkin sanominen oli virhe demokraattisessa maassa. Hän puolusteli, yhä.
Presidentti kutsuu aika ajoin puoluejohtajat luokseen yleiseen keskusteluun. Niin kauan kuin pysytään ulko- ja turvallisuuspolitiikan aiheissa, tämä on pelkästään hyvä asia. Mutta jos keskustelu lipsahtaa sisäpolitiikan puolelle tai operatiivisiin päivän kysymyksiin, on valtioelin tehnyt virheen.
Juha Kuisma
Kirjoittaja on lempääläinen tietokirjailija
