Filosofit Thomas Hobbes ja Jean-Jacques Rousseau pohdiskelivat 1600-1700 -luvuilla valtioiden syntyä. Filosofinen perustelu sille olisi yhteiskuntasopimus, jonka ihmiset solmivat vakauttaakseen elämänsä. Sovittiin yhteiset säännöt (syntyi lait). Niiden noudattamista valvomaan tarvittiin poliisi, oikeuslaitos ja vankilat. Ettei naapurikansa tulisi ja ryöstäisi, tappaisi, raiskaisi ja veisi orjiksi, tarvittiin armeija. Samalla syntyi käsitys valtion alueesta.
Valtiot muodostuivat kaupunkien, linnojen ja suurten tilojen ympärille. Niinpä esimerkiksi Eurooppa oli melkoinen tilkkutäkki kaupunkivaltioineen, herttua-, kuningas- ja kreivikuntineen. Vähitellen pikkuvaltiot liittyivät pakolla tai vapaaehtoisesti suuremmiksi kokonaisuuksiksi. Jälkiä siitä on edelleen näkyvissä: Yhdistyneet Kuningaskunnat on Englanti, Skotlanti, Wales ja Irlanti; Bundesrepublik Deutschland on melko itsenäisten osavaltioiden liittovaltio; Italiasta sanotaan että se on monta pientä Italiaa. Onneksi Suomessa hämäläiset ja savolaiset eivät enää tappele keskenään, vieraita tosin yhdessä hieman karsastetaan.
Kun elämä sujuu normaalisti, valtiota ei juuri huomaakaan – mitä nyt kerää veroja ja haittaa elämää antamalla kaikenlaisia määräyksiä. Valtio olemme kuitenkin me kaikki. Kun sitten tarvitaan vaikeina aikoina leveämpiä hartioita vastuun kantamiseen, valtiota tarvitaan taas.
Kekkosen aikana pelastettiin muutaman kerran puunjalostusteollisuus devalvoimalla eli muuttamalla silloisen markan arvoa muihin valuuttoihin verrattuna. Puusta ja sellusta sai taas kunnon hinnan, mutta tavallisen kansa joutui maksamaan kalliisti ulkomaan tuotteista. Metsä ja puu oli ja on Suomen selkäranka. Jos se olisi katkennut, olisi kaikki muukin rojahtanut. Öljykriisissä kalliimpi polttoaine rahoitettiin toimintoja supistamalla ja elintasoa pudottamalla. Kansa sai siis sen maksaa. 1990-luvun alun kriisissä pelastettiin pankit. Jos pankkien olisi annettu kaatua, olisi tullut sekasorto. Kansa sai taas maksaa.
Koronakriisiä hoitamaan valtio taas kelpaa. Vielä vähän aikaa sitten, valtio oli ruma sana ja Sipilä ja Berner yrittivät myydä kaiken minkä irti sai. Nyt valtion kassasta jaetaan tukea niin, että elämä voisi täällä Suomessa jotenkin pyöriä. Valtion kassassa on ne meidän verorahat. Jos kassa ei riitä, otetaan lainaa.
Nyt on jotenkin erilaista kuin ennen. Nyt ei tarvitse pelätä, että minulta otetaan pois sekin vähä mitä minulla on, vaan pikemminkin huolehditaan, että minäkin pärjään. Nyt on havaittavissa tiettyä solidaarisuutta: kukaan ei varmasti kadehdi sitäkään, että pieniä yrittäjiäkin yritetään auttaa kriisin yli. Aikanaan valtion kassa on saatava kuntoon, varmuusvarastot taas täyteen ja lainat maksettava. Taaskin tuntuu siltä, että veroja maksan mielelläni.
Nyt tuntuu vaan niin paljon mukavammalta kun pelastetaan meitä tavallisia ihmisiä!
