T.S. Eliotin runo The Waste Land alkaa otsikkoon kirjatulla rivillä. Moni tuntee tuon ajatuksen irrallisena sanontana, mutta mitä se oikeastaan tarkoittaa? Ensinnä mieleen johtuu, että runon avausrivi tarkoittaa huhtikuulle ominaista säätilojen vaihtelua ja arvaamattomuutta. Päivällä auringonpaisteessa lämpötila voi nousta 15 asteeseen, kun taas yöpakkaset kiduttavat herääviä kasveja.
On kaksi muutakin selitystä, jotka molemmat ovat lääkärien antamia. Tilastojen mukaan kuukausikohtaisesti suurin osa itsemurhista suunnitellaan huhtikuussa ja toteutetaan toukokuussa. Se, joka kokee olevansa yksin ja masentunut, masentuu entisestään nähdessään, miten valon määrä kasvaa, kevät kohisee ympärillä ja luonto herää talven lepotilasta.
Kolmas selitys on jo puhtaasti lääketieteellinen. Huhtikuussa ilma on täynnä siitepölyä, joka aiheuttaa joillekin ihmisille allergisen tulehduksen. Elimistö alkaa tuottaa sytopiinejä, joiden lisääntyminen puolestaan vaikuttaa aivojen välittäjäainetoimintaan niin, että mieliala laskee ja ihminen masentuu.
Mutta luetaanpa runon aloitusrivejä pitemmälle:
Huhtikuu on kuukausista julmin,
se työntää sireenejä maasta,
sekoittaa muiston ja pyyteen,
kiihottaa uneliaita juuria kevätsateella.
Talvi piti meidät lämpiminä,
kietomalla maan lumeen ja unohdukseen,
kätkemällä elämän hivenen
kuiviin juurikyhmyihin.
On tulkittu, että tässä ja koko runossa olisi kysymys ensimmäisen maailmansodan jälkeisestä Euroopan henkisestä tilanteesta. Runoilija itse kiisti tämän tulkinnan ehdottomasti vääränä. Kun katsoo hänen elämänvaiheitaan, asia selviää. Runossa on kyse Eliotin ja hänen vaimonsa avioliiton kriisiytymisestä. Runo on kirjoitettu vuonna 1922 Sveitsissa, sanatoriossa, jonne runoilija oli matkustanut lepuuttamaan hermojaan. Samaan aikaan hänen vaimonsa oli Englannissa, horjuvan mielenterveytensä takia hoidossa. Sveitsissä Eliot tapaa viehättävän liettuansaksalaisen naisen, jonka kanssa istuu kahvilassa. Puistoon katsova runo kommentoi tätä huhtikuista tilannetta ja etenee seuraavissa osissaan Eliotin avioliiton pohdintaan.
Englanniksi kirjoitettu runo on alkukielellä luettuna suomennosta vaikuttavampi. Tämä johtuu kääntäjä Lauri Viljasen vähäverisistä sanavalinnoista. Jo nimikin (Waste Land) tarkoittaa joutomaata eikä autiota maata. Vaikka olen joutunut aiheesta väittelemään jopa kotona aamukahvipöydässä, olen vakuuttunut, että runossa ei ole kysymys sireeneistä (lilacs) vaan liljakasvien kukkasipuleista, jotka nostavat varttaan kevätsateen herättäminä. Suomennoksessa desire olisi käännettävä pyyteen sijasta haluksi. Kuivat juurikyhmyt (tubers) ovat miehelle ominaiset varusteet. Runossa on siis kysymys symbolisesta keväästä.
Juha Kuisma
Kirjoittaja on lempääläinen tietokirjailija.
