Eturivin taiteilija omalta kylältä – Laukon kesässä nähdään Viljami Heinosen ekspressiivisiä töitä

Viljami Heinonen on eturivin nykytaiteilijoita. Hänen töissään on dystooppista kuvastoa, uhkakuvia ja olemassaolon pohdintaa. Kuva: Katariina Rannaste

Vesilahden Laukossa nähdään tänä kesänä kuuden suomalaisen eturivin nykytaiteilijan uutta tuotantoa. Laukossa on esillä Viljami Heinosen, Petri Ala-Maunuksen, Anni Leppälän, Erika Adamssonin, Virpi Kannon ja Tapani Kokon töitä.

Yksi katraan taiteilijoista on oman kylän poikia. Vesilahtelaistaustainen, pitseria Makasiinia pyörittävän yrittäjäpari Merja ja Ilkka Heinosen poika Viljami Heinonen tuo Laukkoon näytteille parikymmentä maalaustaan.

Osa töistä on varta vasten Laukkoon tehtyjä.

– Tein valtaosan tauluista alkuvuodesta ja osa on aivan hiljattain valmistuneita. Töihin livahti Laukon miljöötä ja historiallista puolta mukaan, Heinonen kuvaa.

Viljami Heinonen on hankkinut työtilan entisistä eläinlääkärin vastaanottotiloista Vesilahden Kirkonkylältä, mutta tämän kevään hän on työskennellyt väliaikaisessa työtilassa Tampereen Tammelassa. Vesilahdelle siirtymää on hankaloittanut korona.

– Aion siirtyä kirjoille Vesilahteen. Puhetta on ollut pitserian mahdollisesta jatkamisesta, mutta toistaiseksi toimitaan perheen kanssa. Työskentelin pitseriassa jo viime kesänä, ja tänä vuonna se on koronan vuoksi avoinna rajoitetummin, heinäkuun, Heinonen sanoo.

Toisaalta poikkeuksellisesta keväästä on ollut taiteilijalle hyötyäkin; aikaa maalaamiselle on ollut.

– Aika on täytynyt käyttää hyödyksi, Heinonen sanoo.

Maalauksen kalmanvärisen hahmon kasvot on häivytetty, niin kuin Viljami Heinosella usein on tapana. – Tarkoitukseni ei ole kuvata tiettyä ihmistä, en halua yksilöidä häntä, Heinonen avaa. Kuva: Katariina Rannaste

Viljami Heinonen maalaa tyypillisimmällään uhkakuvia ja dystopioita, eli kauhukuvia tulevaisuuden yhteiskunnasta. Taulujen hahmojen kasvot on usein häivytetty tai poistettu.

– Töissäni on monella tasolla olemassa uhka. On idylli, missä on jotain uhkaavaa mukana, joko väreissä tai energisyydessä. Kuvassa on tietty lataus. Työni eivät ole synkkyyteen vajonneita, ne ovat energisiä, hän avaa.

– Haluan, etteivät työni ole liian kauniita, vaan niissä on oltava suolaakin mukana, karheutta. Pitää olla riskitekijää, ettei tee liian turvallisia kuvia. Se tuo katsojallekin jännitystä, kun kuvassa on pieleenmenon vaara.

– Töissäni on esteettistä puolta ja karkeutta, Heinonen sanoo.

 

Vuonna 1986 syntynyt Heinonen syttyi kuvientekemiselle jo nuorena. Isoveljen piirrokset innoittivat piirtämään, ja opistokursseilta hän sai malli- ja värioppia.

– Kuvitin ja kopioin lukemieni kirjojen kansia. Niihin aikoihin tuli myös visuaalisesti mielenkiintoisia tietokonepelejä sekä Taru Sormusten herrasta -elokuvat. Lukiossa Gallen-Kallelan ja Rembrandtin näyttävät ja vahvasti esittävät työt iskivät minuun. Kultakauden hengessä ryhdyin maalaamaan itsekin mäntyjä, Heinonen naurahtaa.

Kankaanpään taidekoulu oli Heinoselle käänteentekevä. Ilmaisu laajeni ja maalaamisen kieli kehittyi, kun isoja pintoja ja värejä pääsi käyttämään vapautuneemmin. Lisäksi Sloveniassa vietetty vaihto-oppilasvuosi ja vanhemman koulukunnan metodit vaikuttivat ilmaisuun.

Taidemaailmaan ovea avasi näyttely galleristi Frej Forsblomin Makasiini Contemporaryssa Turussa.

– Frej kutsui talliinsa ja olemme tehneet sen jälkeen yhteistyötä. Se vei uraa eteenpäin. Hän on myynyt teoksiani ja vienyt niitä näytteille, Viljami Heinonen kertoo.

Lokakuussa Heinosen töitä tulee esille Tampereen ja Porin taidemuseoihin.

– En osaa sanoa järkevää syytä sille, miksi maalaan. Se on minulle luontaista. Asioita voi käsitellä oman filtterin läpi, jättää jäljen ja antaa maalaamisen viedä. Antaa mennä sinne, minne kuva haluaa mennä, Heinonen kertoo.

 

Tykätty pitseria Makasiini saattaa saada pyörittäjäkseen taiteilijan. Kuva: Katariina Rannaste

 

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?