Piikki: Tieto on valtaa

Sir Francis Bacon oli englantilainen kirjailija, lakimies, filosofi ja valtiomies. Hän syntyi Lontoossa vuonna 1561 ja kuoli 1626. Baconia voidaan pitää yleisnerona, jonka elämäntehtävänä oli uudistaa kaikki tieteet ja totta onkin, että hänen ajatuksensa ovat monien tieteellisten ja filosofisten suuntauksien pohjana.

Baconin yksi kiinnostuksenaihe oli tieto, ja hän kiteytti ajatuksensa otsikossa mainittuun lauseeseen: ”tieto on valtaa”. Häntä kiinnosti myös tutkia syitä, jotka johtavat ihmisten erehtymiseen. Hän kehitti opin, joka sisältää neljä väärän ajatustottumuksen lajia. Virhekäsitykset voivat hänen mukaansa johtua ihmislajin ominaisuuksista, yksilön subjektiivisesta näkökulmasta tai kielen käyttämisestä. Neljäntenä merkittävänä syynä virheellisiin käsityksiin on Baconin mukaan auktoriteettien iskostamat harhaluulot.

Ilman suurempaa pohdintaa huomaa, että eivätpä ole asiat muuttuneet 400 vuodessa. Ihminen on ollut samanlainen nämä sadat vuodet ja paljon kauemminkin. Tieto on aina ollut valtaa, mutta erityisesti nykyisessä tietoyhteiskunnassa päättäjien kannattaa pitää se omissa käsissään. Baconin teesit ovat myös edelleen voimassa. Ihmisillä on muihin eläimiin verrattuna suuret ja kehittyneet aivot. Sen myötä me erotumme niin hyvässä kuin pahassa. Ylivoimaisuuden tunne johtaa Baconin mainitsemiin vääriin ajatustottumuksiin. Me katselemme maailmaa subjektiivisesta näkökulmasta. Ei tarvitse kauan seurata mediaa, kun tulee selväksi, mikä on nykymaailman henki: mulle, mulle, mulle, kaikki mulle ja mieluiten heti!

Viestintä ja siihen liittyen kielen käyttäminen tuottaa jatkuvasti ongelmia. Vikaa on toki molemmissa osapuolissa. Viestin vastaanottaja ei välttämättä halua kuulla oman vakaumuksensa vastaista mielipidettä ja ymmärtää tahallaan väärin. Mutta yleensä ongelmat johtuvat puhujan tai kirjoittajan huonosta viestintätaidosta. Poliitikoilla tämä kyky pitäisi kuulua ammattitaitoon, mutta niin ei näytä olevan, vaikka olisi käyty kalliita kurssejakin. Yksinkertainen sanoma kuorrutetaan monimutkaisten lauseiden ja outojen sanojen sekamelskaan, josta ei tavallinen ihminen saa mitään tolkkua.

Epäselvä viestintä on osittain huonoa ammattitaitoa, mutta usein myös tarkoituksellista. Tietoa ei kannata jakaa, vaan sen tuoma valta halutaan pitää itsellä. Esimerkiksi Suomen hallitusta on arvosteltu viime aikoina tietojen panttaamisesta. Asia tuntuu kummalliselta, kun samaan aikaan julistetaan avoimuuden kulttuuria.

Entä Baconin neljäs teesi? Se näkyy selvimmin Pohjois-Korean, Kiinan ja Venäjän kaltaisissa maissa, joissa johto valtiollisen median avulla iskostaa kansaan vain yhtä totuutta. Meillä koti-Suomessa perinteiseen herravihaan kuuluu kriittinen ajattelu, joka on pelastanut meidät monesta. Tosin täälläkin on nähtävissä sokeaa luottamusta niihin auktoriteetteihin, jotka sopivat kunkin omaan ajatusmaailmaan.

 

Kirjoittaja jakaa tietoa vallattomasti