Tampereen nimestä on ehditty antamaan monta selitystä. Henkilökohtaisesti, maallikkojärjellä selityksiä tarkastellen en vieläkään ole varma, mikä niistä on oikea.
Aamulehden yleisönosastossa tarjottiin vuosikymmeniä sitten vastaukseksi venäjän kielen sanaparia tam ja pere eli suomeksi ”tästä yli”. Ei kuitenkaan ole uskottavaa, että venäjäksi annettu kulkuohje olisi Suomen sisämaassa sijaitsevan vesistöpaikan nimi.
Kun Pirkkalassa on Pereen talo ja Pereensaari, on ajateltu, että sen vastinparina olisi kosken kaltaalla ollut Tammi-Pere. Ilmastollisesti ja ekologisesti ei kuitenkaan ole perusteita olettaa, että kosken äärellä olisi ollut tammia niin paljon, että se olisi riittänyt itse kosken nimeämiseen.
Kolmas nimen selitys olisi jo hyvin luonteva. Kun lähestyt Tamperetta Pyynikin suunnasta harjun selkää pitkin, oivallat jossain kohtaa, viimeistään vanhan trollikkahallin kohdalla, että harju on Näsijärven ja Pyhäjärven välinen ”patovuori” eli germaanisperäisesti dammberg. Tämän selityksen toinen – ja paljon kannatusta saanut – muunnelma perustuu muinaisruotsin sanaan ”damber(forss)” eli Patokoski. On ihan varmaa, että tuhansien vuosien mittaan Tammerkoskessa on ollut eri vaiheissa monenlaisia kalastuspatoja. Myöhäiset myllypadot ei tähän selitykseen kuulu. Damber tarkoittaa patoa, patoamalla tehtyä vesiallasta, lammikkoa. Sen nykymuoto on damm eli pato, tammettu virta. Vertaa Rotterdamiin ja Amsterdamiin. Mutta oliko selitys tässä?
Monia oivaltavia nimietymologioita tehnyt Lars Huldén ehdotti vuonna 1990, että nimi juontuisi muinaislänsiskandinaavisesta sanasta tambr eli ”venyttää, pingottaa, olla turvonnut”. Hänen mukaansa Tammerkoski juontuisi ”paksuvatsaista” tarkoittavasta sanasta *tambion, josta Tampio ja Tammerkoski. Islannista löytyykin Tambardalr eli Paksujoenlaakso. Tämä joki tulvii itsensä leveäksi.
Vuonna 2011 esitti historioitsija Tapio Salminen Tampereen museoiden tuottamassa kirjassa Tammerkoski ja kosken kaupunki, että nimi juontuisi muinaisruotsin sanasta tamber eli ”kesy, lauhkea kotieläin”. Koskesta puhuttaessa Tammerkoski olisi siis ”valjastettu koski”. Tätä ei ole pidetty kielellisesti pätevänä eikä se vastaa kosken yhteensä 18 metrin putouskorkeutta.
Ilmeisen selvästi edellä mainittu selitysyritys johti kielentutkija Pauli Rahkosen ehdotukseen, että kosken nimi juontuisi muinaiskantasaamen sanasta *tembel joka tarkoittaa ”suvantoa virtavedessä”. Tammerkosken koskijaksossa on ennen muinoin ollut ilmeisesti neljä koskea ja niiden välissä kolme suvantoa. Tammerkoski olisi suomalainen versio nimestä *Tambelkuoske). Toinen kielentutkija Mikko Heikkilä kannatti ehdotusta tuoreeltaan ja laajemmin perusteluin. Heikkilä jopa katsoi, että nimimuoto Tammerkoski olisi syntynyt joskus vuoden 600 jKr. paikkeilla.
Itse lähtisin pohtimaan kosken nimeä siitä, että se on ollut tuhansia vuosia laajalti tunnettu lohenkalastamo, johon on kohdistunut monia intressejä. Vanhojen vesistönimien tapaan nimi voi hyvinkin olla 5000 vuotta vanha.
Kirjoittaja on lempääläinen tietokirjailija