Olen seurannut mielenkiinnolla kunnallista päätöksentekojärjestelmää: mietityttää asioiden tila.
Kunnallisvaalit lähestyvät jälleen ja jokainen joka ajattelee mukaan lähtevänsä, ajattelee menevänsä ajamaan kuntalaisten hyvinvointiin liittyviä asioita.
Todellisuuteen joutuminen onkin tosipaikka! Virkamiesten ja luottamushenkilöiden työnjako on tällä hetkellä tiukka: luottamushenkilöt vastaavat strategisesta johtamisesta ja viranhaltijat operatiivisesta johtamisesta. Mitä tämä arjessa tarkoittaa!
Strateginen johtamien luo linjoja tulevaisuuteen. Se vaatii paljon tietoa ja ymmärrystä kuntakenttään vaikuttavista muutospaineista ja haasteista. Päättäjiksi valituilla kullakin on matkaeväänään omat vahvuusalueensa, joiden kautta he toimivat myös päätöksenteossaan. Strategiatyö on haastavaa ja vaativaa ja vaatii päättäjältä myös jatkuvaa tiedon etsimistä.
Samanaikaisesti päättäjiä lähestyvät kuntalaiset odotuksineen ja toiveineen. Myös pahanolontunteineen ja kritiikin kanssa. Mitä tekee tällöin päättäjä? Ottaa yhteyden viranhaltijaan ja kertoo asiasta. Se joko etenee tai sitten ei. Tuliko asia kuntalaisen kohdalta kuulluksi ja korjatuksi? Olisiko asian käsittely edellyttänyt kuitenkin laajemman keskustelun ja asiakasnäkökulman suuremman arvioinnin?
Tiukassa roolijaossa mielestäni on heikkous. Tulevaisuuden johtamisessa pyritään ”häiriköivään johtamiseen”, yksilöille tilaa antavaan johtamiseen, missä ristiriidoille on tilaa ja missä oppiminen kehittyy erilaisuudesta. Organisaatiorakenteiden on muututtava, jäykät byrokratiat pitää muuttaa eri toimijoiden yhteenliittymiksi, erilaisuudet pitää muuttaa voimaksi kuntiin, kuntalaisten arjen äänen on voitava siivittää päätöksentekoa jo asioiden suunnitteluvaiheessa. Ei jälkikäteisin valituksin tehdyistä päätöksistä.
Tässä muutoksessa tulee kehittää päätöksentekojärjestelmiä kunnissa. Erilaiset asiakasraadit, kokemusasiantuntijaryhmät ovat tuttuja. Miten ne kytketään selkeäsi varsinaiseen päätöksentekojäjestelmään? Meillä on tälläkin hetkellä monta elävää esimerkkiä missä viranhaltijoiden päätös on jyrkässä ristiriidassa kuntalaisten tahdon kanssa! Tätä suuntaa tulisi pohtia.
Asiakasruutuun on voitava mennä keskusteluja esiin nostaen yhteisissä kokouksissa ennen varsinaisia päätöksentekoprosesseja; asioita arvioiden ja yhdessä ratkoen. Ja asioiden pitäisi nousta kuntalaisfoorumista Facebook-kirjoitusten tyyliin (yleisesti ottaen!), ei niin, että asiat nostetaan keskusteluun viranhaltijalähtöisesti valmiiden esityslistojen kautta. Nykytila, missä nopeasti saa vastauksen: tämä on operatiivista työtä, älkää puuttuko tähän; se on aikansa elänyttä päätöksentekojärjestelmää.
Maikki Hämäläinen–Ylikahri
