WMO:n pääsihteeri Petteri Taalas kuvasi uuden kirjansa julkistamisen nimissä antamissaan haastatteluissa sitä, miten meteorogin näkökulmasta ilmastokeskustelu on hakoteillä. Päällimmäisinä Suomenkin julkisessa keskustelussa ovat mielipiteet, joiden mukaan lentomatkustaminen pitäisi kieltää, metsien talouskäyttö pitäisi kieltää, autoilu pitäisi kieltää, lihansyönti pitäisi kieltää. Kaiken kieltäminen kertoo, ettei kokonaiskuvaa nähdä. -Tosiasiassa ratkaisevaa on se, että tällä hetkellä noin 81 prosenttia maailman energiankäytöstä on fossiilista.
Liikenteen kulkutapamuutokset eli henkilöautojen korvaaminen julkisella liikenteellä (junilla, busseilla, raitiovaunuilla jne) on äärettömän hidasta ja kaikkein kalleinta ilmastopolitiikkaa. Miksi? Siksi, että korvaavia vuoroja ja linjoja tarvitaan paljon nykyistä enemmän ja ne tulevat kulkemaan lähes tyhjinä.
Vaikutelmana on, että liikenneministeriö satsaa ykköskeinonaan sähköautoihin. Se tie on äärettömän kallis ja lisää sähköriippuvuutta, jota pitäisi yleisesti varoa. Joka sanoo ”sähköauto” sanoo samalla ”lisää kaivoksia”. Sama henkilö ei voi ratkoa ilmastonmuutosta sähköautoilla ja vastustaa uusia kaivoksia.
Sähköautoista puhuttaessa unohtuvat myös sähkön siirron ja muunnon häviöt. Kun vihreä sähkö lähtee etelään vaikkapa Kemijoelta, menetetään sitä matkalla. Siirtohäviön suuruudesta ei tavata puhua. Onneksi on käyttövoimia – kuten biokaasu – joiden käyttöön ei liity lainkaan häviötä. Kun valtio määrää biopolttoaineiden sekoitusvelvoitteen esimerkiksi 37 prosenttiin, on tulos varma ja kustannus jakautuu kaikkien autoa käyttävien kesken.
Geologian Tutkimuskeskus GTK on muuten arvioinut vuonna 2019, että maailman harvinaiset metallit (kupari, nikkeli, koboltti, litium jne) eivät riitä sähköautojen ja sähkölaitteiden maailmanlaajuiseen kysyntään.
Euroopassa puheena oleva polttomoottoriautojen kieltäminen tarkoittaa, että myöskään biokaasuautoja tai biodieselillä tai bioetanolilla käyviä autoja ei hyväksytä ratkaisuksi. Mitä jää jäljelle? Samat sähköautot, jotka edellä todettiin metallien riittävyyden kannalta mahdottomiksi.
Tehokkainta liikennepolitiikkaa olisi nykyisten autojen konversio biopolttoaineita käyttäviksi. Esimerkiksi henkilöauton konvertointi biokaasukäyttöiseksi maksaa jotain 2000 euroa ja kuorma-auton vastaava konvertointi 4000 – 5000 euroa. Jos valtio antaisi konversiotukea puolet kustannuksista, olisi käyttövoiman vaihtaminen niin nopeaa, että biokaasusta tulisi tilapäinen pula. No, tarjontaa kyllä tulisi, kunhan olisi varmalla pohjalla olevaa kysyntää. Ja senhän konversio takaisi.
Koronan ansiosta valtavasti yleistynyt etätyö vähentää työmatkaliikennettä. Jos käyt firmasi työpaikalla vain yhtenä päivänä viikossa, putoa työmatkaliikenne 20 %:iin nykytasolta. Vaikka asia ei todellisuudessa näin yksinkertainen olekaan, on muutos kuitenkin merkittävä. On käsittämätöntä, että tätä seikkaa ei pidetä ilmastopoliittisena parannuksena, vaikka satojen tuhansien työtä tekevien osalta se on pysyvä muutos.
Liikenne on viestinnän tapaan autonominen tarve; ne ovat eräänlaista yhteiskunnan hengitystä.
Juha Kuisma
Kirjoittaja on lempääläinen tietokirjailija
Lue myös:
