– Maailma elää enemmän kuvista kuin milloinkaan, mutta samaan aikaan omia henkilökohtaisia muistoja häviää enemmän kuin koskaan. Puhelin vaihdetaan, tikut häviävät ja tietokoneet särkyvät. Itselläni on mennyt hukkaan jopa kymmeniä tuhansia kuvia, kun olen ajatellut, että lomalla sitten, tunnustaa valokuvaajan ammattitutkinnon suorittanut kuvaava toimittaja Leena Takaluoma.
Kuvia ei kannata hillota loputtomiin laitteessa, ja kännykkäkuvat ovat jo niin laadukkaita, että niitä kannattaa teettää kuviksi.
– Kenkälaatikkoonkin säilötyt kuvat ovat parempi vaihtoehto kuin kokonaan kadonneet ja bittiavaruuteen hävinneet, hän kannustaa.
Takaluomalle kuvat ovat ehtymätön luonnonvara. Mitä elämä olisi ilman henkilökohtaisia kuvia? Tiedämme, että moni tulipalossa kotinsa menettänyt kaipaa eniten juuri kallisarvoisia perhekuvia, olivat ne rakkaita muistoja lasten varhaisvuosilta tai ainutlaatuisia otoksia esivanhemmista. Omia muistoja ei voi kaupasta ostaa.
– Parasta, mitä voi otetuille kuville tehdä, on saattaa ne paperille. Kuvaa, mutta anna kuville myös elämä ja tulevaisuus muualla kuin laitteessa! Samalla teet tilaa uusille kuville, eivätkä ne katoa ikuisesti, Takaluoma muistuttaa.
Moni nettiaikakauden kasvatti ylpeilee kertoen kuviensa tallentuvan suoraan pilveen. Pilvessä, muistikortilla tai tikulla – ketä ne kuvat siellä ilahduttavat ja löytääkö niitä kukaan sinun jälkeesi?
Nippu paperikuvia tai kerralla kirjaksi
Takaluoma muistuttaa, että kuvien lähettäminen valokuvaamoiden nettipalveluun ja kuviksi teettäminen on helppoa ja jopa edullisempaa kuin itse tulostaminen. Omalla tulostimella ei jälkikään ole välttämättä yhtä priimaa.
Netistä voi etsiä eri kuvavalmistamoja ja vertailla hintoja. Kivijalkakaupatkin tulostavat kuvia, ja useimmissa on kuvakirjapalvelu. Voit myös viedä kuvat tikulla liikkeeseen.
– Suunnilleen kaikissa valokuvaamoissa ja myös maanlaajuisissa nettipalveluissa voi teettää valokuvakirjoja. Kirjojen luomista on myös helpotettu niin, että kuvat voi ladata suoraan kuvakansiosta kirjan sivuille automaattisesti ja tilata haluamansa määrä kirjoja, vaikka lahjaksi, Takaluoma vinkkaa.
Jos jonkin kuvan välistä haluaa jättää pois, sen voi poistaa yhdellä klikkauksella. Halutessaan voi tietysti myös asetella kirjan sivuille haluamansa kuvat yksi kerrallaan ja sorvata kuvatekstejä. Vaikkapa perhejuhlasta saa liki 30-sivuisen kuvakirjan 30 eurolla.
Tekstit tuovat tärkeää lisätietoa
Muista kirjoittaa kuvien viereen, keitä kuvissa on. Edes kaksikymppisenä ei enää muista ekaluokan luokkakavereiden nimiä. Kuvakirjaan voi myös lisätä muisteluksia ja tietoja kuvien henkilöistä ja paikoista.
– Jokaisessa perheessä halutaan muistaa edesmenneitä ja ikuistaa lasten synttäreitä ja rippijuhlia, uutta kotia ja matkoja. Murkkuikäinen näkee omat rippikuvansa lapsellisina jo seuraavana vuonna, mutta tilanne muuttuu jokaisessa elämänvaiheessa. Kuvat nousevat uuteen arvoon viimeistään siinä vaiheessa, kun itsellä on jälkikasvua. Ja vaikka vanhoista sukulaisista kuinka on kerrottu tarinoita, eivät ne siirry eteenpäin, ellei joku siirrä niitä! Miltä oma äiti tai isä nuorempana näytti, sitäkään ei ehkä ilman kuvia muista, sanoo 12-vuotiaasta asti kaikkea mahdollista kuvannut Takaluoma.
– Olen nyt luvannut itselleni säännöllisen rytmin kuvien tallentamiseen. Suunnitelmissa on myös tehdä kuvapäiväkirjaa kaukana asuvalle omalle pojalle. Ja kun saan pienen murun tietoa kuvasta ja kuvaustilanteesta, se innostaa kyselemään ja selvittämään lisää, hän jatkaa.
