Latukoneella ajettu yhdyslatu Innilän hiihtomajalta Lastusten koululle on edellisten lumivuosien tapaan Lempäälän paras hiihtolatu. Se sujuttelee leppoisassa kulttuurimaisemassa loivin myötälein avaten hiihtäjälle laajoja näkymiä. Matkaa tulee aika tarkkaan 10 kilometriä suuntaansa, yhteensä siis 20 km. Entäpä, jos hiihtäjä tietäisi, millaisten nimikerrostumien läpi hän sujuttelee?
Lähtöpaikkana Innilän hiihtomaja on saanut nimensä vieressä olevasta Innilän koulusta, jonka nimi taas perustuu siihen, koulu on rakennettu entiselle Innilän kartanon omistamalle maalle. Tuon Innilä-nimen taustalla voi olla katolinen Innocentius tai saamelainen Inna.
Aluksi latu kiertelee metsäisen ylänköalueen reunaa. Tuo korkeahko alue on Varpe tai Varppeenvuori. Nimi on Suomessa lounainen ja tarkoittaa säännöllisesti kaistaleittain kaskettavaa mäkeä. Kun sitten lasket pitkää laskua moottoritien vieressä, päädyt Lammin ruoppapellolle. Moottoritien massat ovat täyttäneet entisen Lamminperän. Vasemmalla oleva jyrkkä rinne on puheessa Lamminkirkon mäki. Tuo Lamminkirkko oli hirrestä tehty kirkon kokoinen, kolmikerroksien heinälato, paikan maamerkki.
Moottoritien jälkeen nouset laidunalueelle, jossa ovat Innilän perinnebiotoopit. Kohdassa, missä alkaa isojen katajien alue on ollut Raudanpään torppa. Vasemmalla pistää sormena länteen Raudanpään niemi. Alapelto sen vieressä on Ennätyslahti. Nimi tulee ”ennättämisestä” eli se oli useamman kylän yhteisnautinnassa ja heinää sai korjata, kuka eniten ennätti. Ympäröivä ketoalue on pitkän asumishistorian tulosta. Näillä lähimmillä mäenkinkamilla on ollut mäkitupia nimeltään Tuhola, Virala, Mäkelä, Loppi, Ruona ja Kolli.
Latu kiertyy ikivanhan kylätien suunnassa länteen ja sivuuttaa entisen maalaistalon ja sitä varhemman metsänvartijatilan, jolla on karjatielle osuva nimi: Kujansuu. Nyt katsojalle aukeaa laaja maalaistalojen kulttuurimaisema. Näitä kaikkia yhdistää, että ne sijaitsevat kuivatun (Vähä) Tervajärven rantatöyräillä. Pitkän myötäleen jälkeen sivuutat entisen Matosaaren, jonka ”madot” ovat joskus olleet käärmeitä. Kohta ohitat Sykönojan, jossa nimi ”sykkö” tarkoittanee pulseeraavaa lähdettä.
Lisää taloja. Oikealle jää Torittu, jonka nimi viitannee kivikossa torisevaan ja törisevään veteen. Latu sujahtaa Niemen talon alta Valkamaan, vanhaan venepaikkaan, jonka toisella puolen on maastoa kuvaavasti Joensuu. Peltoa, pujottautuminen metsän läpi ja tulet Ruonan lammastilan maisemapelloille. Kohta joen uomassa on Jyrängön koski ja Jyrängön talo. Vasemmalle jää uudempi Tikanmäki. Putkahdat taas seuraavalle peltoukealle, joka on entistä Ilvankajärven pohjaa. Puutarhan kasvihuoneet ovat Mätikön entisellä pellolla. Mätikkö tarkoittanee mättäikköä, heinätuppaita.
Paluu Innilään seurailee suunnilleen samaa reittiä. Moottorien jälkeen liikutaan Lastusten kartanon metsissä ja sivuutamme arvailuja herättävät nimet: Vekson niityn, Naulinkallion, Äijänkorven ja Kalkkivuoren, kunnes Nousionmäkeä ja Nousionperää sivuten palaamme hiihtomajalle.
Juha Kuisma
Kirjoittaja on lempääläinen tietokirjalija
