Muistan Ehtookodon vihkiäisjuhlan v. 1969. Olin tullut Lempäälän kunnalliskodin johtajaksi samaan aikaan ja näin alkoi Annikki Soinin ja minun hyvä yhteistyö.
Ehtookoto oli syntynyt pienen aktiivin edelläkävijäjoukon voimainponnistuksena ja tuli korjaamaan asuntopulaa, mikä silloin oli yksi laitossijoitusten suurin syy myös Lempäälässä. Hankkeeseen uskottiin ja oli laitettu omat omaisuudetkin lainojen tueksi. – Lempäälä oli edelläkävijä tässäkin vanhuspalveluiden suunnanmuutoshankkeessa.
Vuosien myötä toiminnan sisältö muuttui Ehtookodossakin, mutta aina se kulki kunnallisen vanhustyön rinnalla, tukijana ja täydentäjänä tässä kokonaisuudessa. Toiminnan kautta kehitettiin, ei vain palveluasumista, vaan ennaltaehkäisevän vanhustyön muotoja. Toiminta oli yhteistyötä, ja vaikka se oli säätiöpohjaista, se toimi ikään kuin konserniyhtiönä kunnassa. Ehtookoto oli myös valtakunnallisesti Lempäälän kunnan positiivinen käyntikortti, josta saimme olla ylpeitä.
Yhteistyön muotoja eivät silloin määränneet kilpailutussäännöt tai muut ulkopuolelta tulevat toimintamuotoja säätelevät pykälät. Johtotähtenä oli joustava palveluketju kotoa huonoista asuinolosuhteista turvalliseen palveluketjuun aikanaan siirtymiseen.
Tämä on historiaa, tässä Lempäälällä on juurensa. Vaikka uudistuksia tarvitaan, ei historiaa pidä kaikilta osin syrjäyttää. Me Lempäälässä kauan eläneet olemme eläneet nämä hyvät ajat, emmekä halua, että ne sivuutetaan. Tehdään se, mitä pitää, toimintaa tukien ja juuremme tunnistaen.
Kun kylällä nyt kuulee siitä syöveristä, johon Ehtookoto on joutunut, nousee mieli kapinaan. Se imago ja hyvä, minkä Ehtookoto on kunnallemme tuonut, on nähtävä ja ymmärrettävä päätöksenteon pohjaksi. Ennen Lempäälä tunnettiin juuri Ehtookodosta, nyt Ideaparkista.
Uskon, että meillä on viisauden ja tiedon yhteensovittamiskykyiset viranhaltijat, jotka löytävät muuttuneista tilanteista huolimatta, hyvän, lempääläläisiä ikäihmisiä huomioivan ratkaisun.
Maikki Hämäläinen – Ylikahri
vanhustyön johtaja (emerita)
