Muutto Oulusta kannatti: Luonto ja välittömät ihmiset valtteina Pälkäneellä

Suutarin perhe kehuu Pälkänettä turvalliseksi ja yhteisölliseksi paikaksi asua. Edessä Eela ja Alva, Jussi-isä, takana Vera-äiti sekä Unna ja Asla. Kuva: Kati Pääkkönen.

Perhe (nimet, iät, vanhempien ammatit, lasten koulut/päiväkodit):

Vera 37, Jussi 38, lapset Unna, 13, Asla, 11, Eela, 10 ja Alva Suutari, 2,5 sekä jackrussellinterrieri Onni-Eevertti 8. Jussi on koulutukseltaan filosofian maisteri ja toimii historian- ja elämänkatsomustiedon opettajana Pälkäneen yhteiskoulussa. Vera on koulutukseltaan yhteisöpedagogi ja on töissä Kostian esiopetuksessa lastenhoitajana. Lapset käyvät Kostian koulua ja Pälkäneen yhteiskoulua. Kuopus on hoidossa Viirikukon päiväkodissa, lähellä molempien vanhempien työpaikkoja.

Kuinka kauan omalla paikkakunnalla? Miten päädyitte sinne?
– Kesällä tulee kahdeksan vuotta täyteen Pälkäneellä asumista. Muutimme tänne Veran siskon perheen perässä. Vera on kotoisin Oulusta, Jussi Savitaipaleelta. Asuimme Oulussa, mutta vierailimme usein Pälkäneellä. Ihastuimme sen luontoon ja välittömiin ihmisiin. Ennen esikoisen eskarin alkua teimme päätöksen muuttaa Pälkäneelle, jossa lapsillamme on viisi serkkua. Myös mökkimatka lyheni seitsemästä tunnista kolmeen tuntiin.

– Meillä ei ollut täällä töitä eikä omaa taloa, mutta saimme onneksemme molemmat töitä omalta kylältä ja löysimme laadukkaan vuokra-asunnon, jossa oli mukava asua ja etsiä omaa kotia. Oman kodin kriteerinä oli ainakin oma piha ja sijainti lähellä lasten kouluja ja työpaikkojamme. Oma koti löytyi viimein Onkkaalasta, ja muutimme omaan taloomme tämän vuoden alusta.

Mikä omalla paikkakunnalla on parasta?
– Luonto, ihmiset, yhteisöllisyys, tietynlainen turvallisuus ja asioiden hoitamisen helppous. Täällä on paljon auttamishaluisia ihmisiä.

Mikä toimii lapsiperheen näkökulmasta hyvin?
– Täällä on paljon harrastusmahdollisuuksia, ohjattua tai omatoimista. Lapsemme ovat saaneet laadukasta varhaiskasvatusta ja myös koulun kanssa yhteistyö sujuu mutkattomasti. MLL:n perhekahvila, seurakunnan perhekerho ja monet harrastusmahdollisuudet ovat yllättäneet positiivisesti.

Perhekahvilan kautta löytyi muita lapsiperheitä, ja Vera toimiikin tällä hetkellä MLL Pälkäneen puheenjohtajana.

– Haluan olla mukana järjestämässä laadukasta toimintaa Pälkäneen lapsiperheille. Täällä on helppoa vaikuttaa ja järjestää tapahtumia ja toimintaa. Jos jotain puuttuu, järjestetään itse! Täällä on ollut myös mukavia musiikkitapahtumia ja konsertteja, joissa olen saanut olla mukana laulamassa.

Missä olisi parannettavaa?
– Kunnassa saisi olla enemmän laadukkaita ja erikokoisia vuokra-asuntoja. Kaikki eivät halua välttämättä sijoittaa omistusasuntoon.

Perheemme vapaa-ajanviettotavat?
– Meillä on harrastavaisia lapsia ja arki on melko hektistä, nämä taitavat olla niitä kuuluisia ruuhkavuosia. Vanhimmat tyttäret tanssivat Dance Actionsin katutanssimuodostelman kisaryhmissä Tampereella, toinen heistä käy lisäksi Sorin sirkuskoulua Tampereella. Poika pelaa salibandya SB Lujassa Pälkäneellä, ja kesäisin jalkapalloa lähikunnissa, tällä hetkellä Kangasalla.

– Vera laulaa tamperelaisessa a cappella-lauluyhtye Dominutzissa ja opettelee ukulelen soittamista Pälkäneellä Valkeakoski-opiston tunneilla. Jussi liikkuu omatoimisesti kuntoillen ja hoitaa lasten harrastuskuskaukset. Treenien aikaan voi vaikka juosta Pyynikin portaita.

– Perheemme tykkää muun muassa laittaa yhdessä ruokaa, ulkoilla, mökkeillä, retkeillä ja käydä uimahallissa.

Perheemme lempiruoka?
– Kun perheessä on monta henkilöä, myös lempiruokia on paljon. Yksi kaikille hyvin maistuva ruoka on sushi. Jokainen perheestä saa vaikuttaa välillä ruokavalintoihin ja on ollut mukava huomata, että lapset ovat innostuneet itsekin laittamaan ruokaa ja leipomaan yhä useammin.

Jos emme asuisi Pälkäneellä, haluaisimme Pirkanmaalla asua varmaankin Kangasalla.

– Siitä olisi lyhyt matka Pälkäneelle ja Tampereelle. Kangasalla on myös hyvä uimahalli. Pälkäneelle tulimme kuitenkin jäädäksemme.