Monen mielikuvissa sukukokoukset ovat vanhojen sukulaisten puuduttavia pöytäänpaahtoja, joita alle 60-vuotiaan kannattaa visusti varoa. Kieltämättä mielikuva voi joskus olla totta. Onneksi isäni suvussa lähdettiin aikanaan väljämielisesti siitä, että me kaikki saman sukunimen kantajat olemme sukua. Kun arkistotutkimus ja DNA-tutkimus sitten – vähän yllättäen – näin osoitti olevan, on potentiaalisia sukukokouksessa kävijöitä joku 2600 kappaletta. Itse sukuseuran jäseniä heistä on noin 300 kappaletta.
Tämä takaa, että sukuseurassa on mukana monenlaisia ja monen ikäisiä ihmisiä eri puolilta Suomea ja eri ammateista. Tällöin sukuseuratoiminnan ideana on diversiteetti, eikä menneisyyden palvonta.
Kuismat kokoontuivat taas elokuun toisena sunnuntaina, tänä vuonna Lempäälässä, Lempäälä-talossa. Aiemminkin olisi sukukokous täällä pidetty, mutta sopivaa kokoontumispaikkaa ei mielestämme ollut. Sukukokouksissa on tavannut käydä 70–80 henkeä. Tällä kertaa Pirkanmaata koskevat covid 19 -uutiset pelottivat monia ja paikalle saapui 40 henkeä plus ohjelmansuorittajat.
Perinteeksi muodostuneeseen tapaan aamupäivällä pidetään varsinainen sääntömääräinen sukukokous, jossa valitaan puheenjohtaja ja hallitus sekä käsitellään tilit ja toiminta. Puolen päivän maissa syödään. Iltapäivällä sitten on sukujuhlan vuoro: siinä on joku hyvän puhujan esitys, sukututkimuksen uusimpia tuloksia sekä musiikkia. Sekä joku vuosittain vaihtuva osio.
Iltapäivän avauspuheen piti paikallishistoriaa tutkiva Yrjö Punkari. Hän kertoi Kannaksesta kulttuurien kohtausalueena. Puhe avasi huikeita historiallisia näkymiä. Kaupankäynti edellyttää yhteistä uskonnollista pohjaa, jotta osapuolet voivat luottaa siihen, ettei toinen petä. Yrjö mm. kertoi miten Pyhän Pietarin veli, apostoli Andreas teki neljä lähetysretkeä, joista viimeisen nykyisen Venäjän alueelle suomensukuisten kansojen pariin. Kun kauppa ja uskonto tämän teesin mukaan kuuluvat yhteen, kertovat 1000-luvun itäiset korut myös itäisen kristinuskon läsnäolosta niin Kannaksella kuin Vesilahdella ja Lempäälässä.
Suvun DNA-tutkimus on päässyt pitkälle, kiitos perunatutkijana ansioituneen Paavo Kuisman. Hän on tutkijan ottein vienyt DNA-tutkimusta yhä pitemmälle. Lopputulos on, että varhaisin tunnettu Kuisma olisi elänyt Jääsken Alakuunussa joskus 1300-luvulla. Ja kaikki Kannaksen Kuismat ovat tämän yhden esi-isän jälkipolvia. Pitemmälle tässä tutkimuksessa ei toistaiseksi pääse.
Samainen Paavo on myös sukuseuran tietotekniikkavastaava ja hän esitteli sukuseuran uudistetut kotisivut. Niissä kerrotaan suvun nimestä, sukututkimuksesta, sukutuotteista, sukukirjoista ja sukuseuran toiminnasta. Olennaista on, että sivuilla käyvä utelias voi saman tien liittyä sukuseuran jäseneksi.
Mitä olisi juhla ilman musiikkia? Kun Lempäälässä, oltiin, oli Koiranen Kollektion luonteva valinta. Kokoonpano vaihtelee, mutta ytimenä ovat Antti, Siru ja Topi Koiranen sekä heidän ystävänsä. Voi suositella. Koirasen Antin juontospiikit ovat oma lukunsa.
Entä se korona-ajan terveysturvallisuus? Käsidesiä käytettiin ahkerasti. 40 henkeä mahtui pitämään 100 hengen salissa turvavälejä. Maskeja oli tarjolla ja naamoilla. Kahta lukuunottamatta kaikilla osallistujilla oli kahden piikin rokotus. Aikuisia ihmisiä ei tätä enempää pidä paimentaa. Vai pitäisikö?
Kirjoittaja on lempääläinen tietokirjailija
Lue myös:
