Alueellisen lentoliikenteen kehittämisen airut, kotikenttäedun puolestapuhuja sekä kerosiinista riippuvainen humaani
Sitä joutuu välillä poistumaan mukavuusalueeltaan, halusi tai ei.
Mukavuusalueensa ulkopuolella ihminen yleensä kehittyy ja kehittää itseään, omaa toimintaansa ja ennen kaikkea ulosmittaa omaa olemassa olevaa ammattitaitoaan. Se tekee hyvää itse kullekin, kun sitä sopivissa annoksissa annostellaan.
Toisen kanssakulkijan se uuvuttaa alkumetreillä ja toisen se saa suoriutumaan ennen näkemättömän upeasti. Etukäteen et koskaan tiedä kuka tilanteessa milläkin lailla selviää.
Elämän ei kuitenkaan pidä olla jatkuvaa suorittamista vaan kyllä sitä pitää välillä saada tehdä työtä omassa kuplassa ja ihan omalla osaamis- ja mukavuusalueella.
Itse lähden siitä, että aina pitää pyrkiä parhaaseen mahdolliseen lopputulemaan, mutta joskus ihan hyvä on riittävästi.
Viimeiset puolitoista vuotta olen seurannut läheisten ihmisten, kollegoiden, ystävien ja tuttavien elämässä selviytymistä ja toimimista tilanteessa, joka on kaikille uusi.
Erikoisen tästä ajasta on tehnyt se, että tilanne on yhteinen kaikille kaikkialla maailmassa. Se, että olemme kaikki samassa tilanteessa, on tehnyt tästä ajanjaksosta myös jollakin tavalla siedettävämmän. Mukavuusalueelta se tosin kiskaisi yhden toisensa jälkeen jo heti alkuviikkoinaan keväällä 2020, eikä ole takaisin päästänyt.
Hetkittäin tuntuu, että junnataan paikallaan, kunnes asiat jälleen muuttuvatkin silmänräpäyksessä. Usein tunne siitä, että yksi askel eteenpäin viekin saman tien kaksi taakse. Takapakkia takapakin jälkeen. Nyt päästään liikkeelle ja lentoreitit avataan, ei kun eipäs avatakaan vaan perutaan vielä ja siirretään. Kun lentolippuja ei varata edes kuukausien päähän eteenpäin, on epätoivoista nähdä ja kuulla lentoyhtiökollegoiden murheisia ajatuksia tilanteen epätoivoisuudesta.
Tätä kirjoittaessa alkaa näyttää siltä, että nyt viimein maailmaa avataan ja rajoituksia vähitellen poistetaan ihan tässä kotimarkkinallakin. Korona ei toki ole mihinkään kadonnut, mutta se on muuttanut muotoaan ja on nyt enemmän tai vähemmän rokottamattomien sairaus.
Tuplarokotettuna – tai kuten ensimmäiseen riskiluokkaan kuuluvana, itse jo triplarokotettuna, on turvallista matkustaa ja kohdata maailma jälleen avoimin silmin ja mielin. Nyt on taas aika matkustaa.
Hämäläinen on tunnetusti hidas liikkeissään, mutta nyt näin lentoalan ammattilaisena soisin, että hitainkin hämäläinen reipastuisi ja varaisi jo ensi talven Kanarian reissunsa tai ottaisi rohkeasti tutusta yhtiöstä viikonloppuloman Keski-Euroopan sykkeeseen.
Eihän se tilannetta vielä ratkaise, että keihäsmatkalaiset rientävät Espanjan auringon alle, vaan kyllä tämä elpyminen on kahden suuntaista.
On aika toivottaa turistit tervetulleiksi takaisin tänne raukoille rajoille, korpimaiden kuiskeeseen.
Lokakuulle käännyttäessä avautuu kotikenttä Pirkkalassa jälleen matkustajille. Toivottavasti jo ensi kuussa jälleen saamme kuulla monikielistä keskustelua Tampereen kaduilla ja kahviloissa.
Matkaan taas kuljen nyt minäkin – kotikentältä luonnollisesti.
Marja Aalto
Lue myös:
