Vieläkin ärsyttää yksi viimekesäinen tapahtuma. Olimme erään lomakeskuksen kesäjuhlissa. Kyseinen paikka on kuuluisa hyvästä ruoastaan. Niinpä suurin osa monisatapäisestä vierasjoukosta olikin tullut lähinnä syömään. Ohjelmaa kuunneltiin ja katseltiin siinä sivussa.
Korona-aikaan järjestelyt olivat asialliset. Ruokasalin pöytiä oli harvennettu, muutamia sijoitettu uloskin. Sisään päästettiin kymmenen hengen ryhmissä sitä mukaa kun vastaava määrä oli tullut ulos. Ovella desinfioitiin jokaisen kädet, jonossa piti olla maskit.
Kun olimme jonottaneet parisen kymmentä minuuttia, pääsimme sisään. Keräsimme annokset lautasille ja etsimme paikkaa ulkoa. Yhdessä pöydässä kolmikko – kaksi naista ja melkein nukuksissa oleva mies – ottivat aurinkoa.
– Oletteko jo syöneet?
– Joo.
– Sitten teidän täytyy lähteä!
– Aijaa, me luultiin …
– Siellä on ulkona jonossa satoja ihmisiä tulossa syömään. Ei tänne saa jäädä norkoilemaan.
– Aijaa…
Lähtivät sentään. En tiedä olivatko niin itsekkäitä, toisista piittaamattomia vaiko vain yksinkertaisesti tyhmiä. Kummin päin vaan, niin ei hyvä kumpikaan. Me saimme syötyä ja teimme tilaa seuraaville.
Joillakin ihmisillä on ns. hoksnokkaa ja toisilla sitä vaan ei ole. Sillä tarkoitetaan, että tekee ihan oma-aloitteisesti, kenenkään käskemättä usein pieniä asioita, jotka hyödyttävät toisia ihmisiä saamatta siitä itselleen kuin korkeintaan hyvän mielen. Esimerkiksi jos vaikkapa mökillä saunotaan vuorotellen, niin lähtiessään laittaa löylykiuluun vettä ja varmistaa, että kiukaan pesässä on kunnon tuli. Tai kun hoksaa syötyään korjata omat astiansa pöydästä.
Tästä ei ole pitkä matka siihen, mikä on menestymisen salaisuus. Tiedättekö? Se on sitä, että tekee aina vähän enemmän tai paremmin kuin pyydetään. En minä tätä itse ole keksinyt. Kuulin sen Jari Sarasvuolta. Ei Jarikaan sitä itse keksinyt. Alkuaan ajatuksen isä taitaa olla antropologi, kielitieteilijä ym. Gregory Bateson, joka kysyi: ”Mikä on se ero, mikä tekee eron?”
Kuvitellaan kaksi yhtä taitavaa lääkäriä. Toisen potilaat vain paranevat paremmin. Kun ensimmäisen luo tulee potilas, lääkäri on selin ovelle katsoessaan asiakkaan tietoja tietokoneeltaan. Murahtaa: ”Istuu tohon!” Kun toisen lääkärin huoneeseen tulee potilas, lääkäri nousee, kävelee vastaan, katsoo silmiin, hymyilee ja kättelee (jos koronaa ei enää ole). Sanoo: ”Hyvää päivää. Mitä teille kuuluu?” Ja paraneminen on jo alkanut!
Toinen esimerkki. Kun haet jotakin työpaikkaa, täytät tietenkin kaikki pyydetyt pätevyydet ja osaamiset, kuten kaikki muutkin varteen otettavat hakijat. Mutta jos voit ilmoittaa, että vaaditun lisäksi osaat saksaa ja espanjaa ja olet ohjelmoinut XXL-kielellä, niin olet jo erottautunut massasta. Hyvä kauppias myydessään tavaran antaa vielä käyttökelpoisen neuvon.
Mitäpä, jos tänään pitäisimme hoksnokka-päivän. Oikein keksimällä keksisimme, millä pienillä asioilla voisimme ilahduttaa toisia ihmisiä. Tulisi ainakin itselle hyvä mieli.
Lue lisää:
