Yleensä tupakointi aloitetaan nuorena. Minä aloin 11-vuotiaana ja lopetin siinä 45:n korvissa. Eihän tupakka hyvältä maistunut. Yskitti, huimasi, oksettikin, suussa kirveli, haisi pahalta, vesi valui silmistä. Sitkeästi kun yritti, niin alkoihan se sujua.
Ei kukaan röökaamista nautinnon takia aloita, vaan siihen on syynä syvemmät psykologiset syyt, useimmiten itselle ihan tiedostamattomat. Joku haluaa tulla hyväksytyksi kaveriporukkaan, jossa muutkin polttavat. Joku toinen nostattaa itsetuntoaan: onpa siinä retee jätkä. Useilla aloittamiseen sisältyy uhmaa auktoriteetteja kohtaan, kuten vanhempia ja opettajia. Halutaan olla jo isoja, jotka päättävät itse asioistaan.
Kun tarkastelee näitä syitä, mikään niistä ei enää ole voimassa. Kaveriporukka on hajaantunut maailmalle. Itsenäiseksi on itse kasvanut − osa haaveista on toteutunut, osa olikin mahdottomia. Itsetunto on mikä on, mutta tupakalla se ei enää siitä parane. Enää ei tarvitse pelätä vanhempiaan tai opettajia − ovatko enää elossakaan?
Tupakka on kuitenkin niin juoni, että se on hivuttautunut pinttyneeksi tavaksi. Joku haluaa ehdottomasti ruokailun jälkeen vetäistä savut. Kahvia ei juurikaan voi nauttia ilman savuketta. Kun hermostuttaa, pitää saada hermosavut. Työpaineesta voi karata hetkeksi tupakkatauolle muitten stressaantuneiden seuraksi.
Moni palkitsee loppuun saatetun työurakan rentouttavilla savuilla. Mikä onkaan nautinnollisempaa kuin lumitöiden jälkeen hikisenä nojata kolaan ja sytyttää savuke.
Kun olen aikoinaan pitänyt tupakasta vieroituskursseja, näitä tapoja on löytynyt hyvinkin erilaisia ja paljon.
On käynyt niin, että tupakasta on tullut ystävä. Tupakalla on polttajalle joku ”hyvä tarkoitus”. Tupakka merkitsee hänelle paljon. Ellei niin olisi, hulluhan hän olisi, jos edelleen polttaisi. Tässä onkin tämän asian ydin.
Jos polttajan halutaan lopettavan, häneen vedotaan järkisyin: Rahaa palaa, terveys menee, ihan tyhmää, tupakoitsija on toisia sabotoiva tahdoton lurjus.
Jos painostuksen alaisena heittää tupakat menemään, heittää samalla sen hyvän tarkoituksen, hyvän ystävän. Silloin on todella hukassa. Ei onnistu, kohta taas rööki palaa.
Ratkaisu on se, että pitää miettiä, mikä hyvä tarkoitus tupakalla on polttajalleen, milloin sitä eniten tarvitsee. Kun siitä saa jonkinlaisen käsityksen, on mietittävä, minkälaisella terveellisellä tavalla saisi saman hyödyn. On alettava sitten toimia sen mukaan. Pelkästään jo se, että tiedostaa, mistä on kyse, auttaa. Sitten voi heittää tupakat pois.
Maksa pilkkoo nikotiinin kolmessa vartissa. Silloin keho alkaa vaatia uutta annosta. Jos sitä ei sille anna, niin maksan on siihen tyytyminen. Jos tulee vieroitusoireita, kuten päänsärkyä, ne laantuvat kolmessa päivässä. Pinttynyt tapa sammuu viimeistään kolmessa viikossa. Jos juo kahvin ilman savuketta, ensin se on kovasti mielessä. Kymmenes kahvi ilman tupruttelua menee jo melkein huomaamatta. Ei lopettaminen ole ollenkaan toivoton yritys.
Varoitus: älä missään tapauksessa luovu tupakasta ennen kuin olet löytänyt ”uuden ystävän”.
