Pyhäinpäivän jälkimainingeissa tulee keskusteltua halloweenista, jota nykyään juhlitaan rankimmin varhaiskasvatuksen eskareissa. On kurpitsalyhdyt, kummituspukeutumiset ja kaikki. On tullut mieleen, että miten päivähoidon tädeille ja sedille saisi tietoa siitä, millaisesta juhlasta oikein on kyse.
Kyseessä on nimittäin eurooppalaisen sivilisaation luoneen ikivanhan maatalouskulttuurin juhla. Sillä on ikää ainakin 7 000 vuotta. Suomessakin sitä on juhlittu noin 5 000 vuotta, vasarakirveskulttuurin ajoista alkaen.
Halloween on irlantilaisten Amerikkaan viemä sadonkorjuujuhla, joka tulee sanoista All Hallows´ Eve eli pyhäinpäivän aatto. Katolinen kirkko sovitti oman juhlansa osaksi vanhempaa syysjuhlaa.
Kurpitsa saatiin osaksi juhlaa, kun Amerikan uudisasukkaat omaksuivat intiaaneilta kurpitsan ja maissin viljelykasviensa valikoimaan. Mutta taustaltaan ja funktioltaan halloween ja kekri ovat sama eurooppalainen juhla.
Aurinkovuodessa on kuusi tärkeää kohtaa: talvipäivän seisaus, kevätpäivän tasaus, kesäpäivän seisaus, syyspäivän tasaus. Sekä näistä erilliset kasvukauden alku (meillä helluntai) ja kasvukauden loppu (meillä kekri). Etelämpänä Euroopassa kasvukausi alkoi varhemmin, viimeistään toukokuun ensimmäisenä, jolloin Walpurin päivä eli vappu muodostui kevätjuhlaksi. Meillä helluntaille on annettu uskonnollinen sisältö, mutta sekin oli alun perin helkajuhla, keväisen tulenpolttokauden avaava juhla, jolla vaikutettiin tulevaan satoon.
Kekri on Agricolan lanseeraama karjalainen nimiversio syysjuhlasta, jonka nimiä muualla Suomessa ovat keuri, keyri ja köyri. Taustalla on yleiseurooppalainen sana josta olemme saanet englantiin muodot year ja gear sekä saksaan sanan Kehre. Myös rukinpyörän vanha nimitys kehrä on samaa sanuetta. Kaikki tarkoittavat pyöreää kehää, kiertoliikettä ja vaihdosta kehältä toiselle. Kekri on nimenomaan maatalouskulttuurin juhla. Pyyntikulttuurissa on monta saalissesonkia, eikä syksyä erikseen juhlita. Kekri on siis maagista aikaa, kasvukauden päätös, uusi vuosi, esi-isäin juhla ja palkollisten vapaaviikon alku. Se on valopiste syksyn pimeyden keskellä. Siksi yhä viemme pyhäinpäivänä kynttilöitä esivanhempiemme haudoille. Samaa tehtiin jo ennen kristillistä uskoa.
Tähän yhteyteen voimme vielä ottaa Meksikossa juhlitun dias de muerte -karnevaalin. Tämä ”kuolleitten päivä” on yksi kekriä vastaavista esi-isien muistamisen juhlista. Noina päivinä todellisuuden rajat ovat ohuita, esi-isiä kunnioitetaan ja pelätään. Kuolleitten päivänä tehdään karnevaalikulkueen ja tulimagian kautta kaikenlaista, jolla heidät pidetään tyytyväisinä.
Sadonkorjuu-syysjuhlan funktioon taasen osuu saksalaisen kielialueen Oktoberfest, suuri olutjuhla. Periaatteessa sillä ei ole mitään tekemistä kekrin tai halloweenin kanssa. Juhlana Oktoberfest syntyi 1810 monta päivää kestäneenä keisarillisena hääjuhlana Baijerissa. Muuan Ludwig ja muuan Therese menivät naimisiin. Juhlaa pidettiin niin hyvänä, että se uusittiin seuraavana vuonna, vaikkei keisarillisia häitä pidettykään. Ja edelleen sitä juhlitaan.
Funktioltaan Oktoberfest on puhdas satokauden lopettava syysjuhla. Toisin sanoen, jos juhlaa ei oikeassa kohtaa aurinkovuotta ole, se keksitään. Tai jos kirkko kieltää, se keksitään uudelleen.
Näin setä selittää ja lopettaa selittämisensä tällä kerta tähän.
Kirjoittaja on lempääläinen tietokirjailija
Lue myös:
