Lattialla on avonainen laukku, ja voi mikä aarrearkku se onkaan 11 kuukauden ikäiselle Aaronille!
Aaron haluaisi laukusta kynän tarkempaan tarkasteluun, mutta ihmeellinen pitkula viedään pois ulottuvilta. Pikkumies ei ole takaiskusta moksiskaan, vaan käy uuteen yritykseen. Ja yhä uuteen, kunnes aikuinen ymmärtää, että on oikeastaan parempi nostaa laukku kokonaan syrjään.
Sinnikkyyden puutteesta ei Aaronia voi syyttää. Vanhemmat, Ella ja Tuomas Asikainen, ovat samaa mieltä.
– Hän on pitkäjänteinen, rauhallinen luonne, eikä menetä helposti hermojaan, kuvaa Tuomas Asikainen.
Pikkumies syntyi tammikuussa vuoden 2021 ensimmäiseksi vauvaksi Lempäälään. Hän on kolmilapsisen perheen kuopus, pikkuveli 9-vuotiaalle Eeville ja 6-vuotiaalle Milalle.
LVS:n 90-vuotisjuhlavuonna syntyneen pojan kasvua seurataan lehdessä tulevaisuudessakin.
Aaronissa on tapahtunut kehitystä vajaassa vuodessa kaikin puolin paljon. Aaron on kasvanut fyysisesti ja kehittynyt motorisesti, ja ilmaisun skaala on laajentunut. Ääntely on pärinää, murinaa ja tavujen toistoa.
Aaron on vanhempiensa mukaan ollut alusta pitäen rauhallinen, mutta viime aikoina pikkumies on saanut vauhtia käänteisiinsä, kun hän oppi kuukausi sitten konttaamaan.
Kävelyyn hän ottaa tuntumaa tukea vasten. Matkanteossa avustaa myös taaperokärry.
– Aaron osaa seistä pystyasennossa. Lähipiirissä on veikkailtu, että jouluna meillä on vauhtia, mutta saa nähdä, milloin hän lähtee liikkeelle, Ella Asikainen sanoo.
– Aaron on isosiskoaan rauhallisempi. Olemme muistelleet, että Eevi oli samanikäisenä vilkkaampi. Luonne-erot näkyvät jo tässä iässä, Ella-äiti toteaa.
Ympäristö kiinnostaa pikkumiestä entistä enemmän. Nappeja, nuppeja, kaikkea käännettävää ja väännettävää olisi päästävä kokeilemaan.
– Ties vaikka hänestä tulisi insinööri, kun hän on niin kova tutkimaan kaikkea, Tuomas Asikainen hymähtää.
Erityisen mielenkiintoisia, mutta ei-niin-sallittuja tavaroita ovat Aaronin siskojen tavarat.
– Onneksi siskot ymmärtävät, että pikkumonsterin lähelle ei voi jättää tavaroita, jos he haluavat niiden säilyvän koskemattomina. Tytöt pitävät omat leikit suljettujen ovien takana, äiti naurahtaa.
Yhteiselo sisarusten kesken sujuu vanhempien mukaan mallikkaasti.
– Aaron on solahtanut perheeseemme. Siskot ovat edelleen aivan ihastuksissaan pikkuveljestä, ja Aaron tykkää siskoistaan. Kun siskot tulevat koulusta kotiin, Aaronin silmät oikein syttyvät, Ella-äiti kuvaa.
Nyt Aaronia on alkanut kiinnostaa syöminen itse ja kiinteä ruoka.
– Ensimmäiset kaksi hammasta Aaron sai kuukausi sitten, joten hänellä ei ole vielä ollut kauheasti kalustoa, millä syödä, Ella Asikainen toteaa.
Ruokaan pikkumies suhtautuu kokeilevasti.
– Tein taannoin lihapullia ja ajattelin, että nyt varmasti maistuu Aaronille, niin ei. Hän ajatteli, että ne sopivat heittelyyn paremmin. Mutta kun hän löysi lattialta kiven, niin se oli kuin suurikin herkku, Ella-äiti nauraa.
– Sattumalta löytynyt mustamakkaran pala oli myös Aaronin mielestä hyvää. Maiskutus vaan kuului pöydän alta, Tuomas Asikainen toteaa.
Ella ja Tuomas Asikainen ovat lähtöjään Varsinais-Suomesta ja Satakunnasta. Opiskeluaikoinaan Tampereella tavannut pari halusi jäädä opiskelujen jälkeen seudulle. He muuttivat asumaan ensin Lempäälän Hakkariin, kunnes uusi koti löytyi Kiviahosta.
– Tampereelta moni tuttu ja opiskelukaveri on muuttanut ympäryskuntiin, pari kertoo.
Lempäälällä on parin mielestä hyvä sijainti Tampereen seudulla.
– Kulkeminen esimerkiksi Helsinkiin on sujuvaa, mutta samalla pääsee metsään ja näkee luontoa. Lempäälässä on tosi kivat laavut ja niillä olemme paljon käyneet, kaksikko selvittää.
Ensisynnyttäjille tarkoitettu Akuliina-ryhmä edesauttoi juurtumista paikkakunnalle. Lapsille on myös riittänyt leikkikavereita, sillä naapurustoon on syntynyt tai syntymässä useampia vauvoja.
Lapsivoittoisuudessa on kuitenkin varjopuolensa; moni Lempäälän koulu on ääriään myöten täynnä. Siihen pari toivoo parannusta.
– Toivotaan, että tilan tarve helpottaa tulevaisuudessa, he sanovat.
– Nuorille ei myöskään tunnu olevan tekemistä ja ilkivaltaa on paljon. Aaronille ja tytöille haluamme muuta tekemistä kuin että hillutaan kuntatalon parkkihallissa, vanhemmat toteavat.
Lempäälän identiteetin pari aprikoi myös olevan hieman hukassa: moni asukas tuntee asuvansa Tampereen lähiössä.
– Lempäälä on silti hyvä paikka asua. Tiivis ja tervehenkinen yhteisö joka tavalla, Tuomas Asikainen sanoo.
LVS:n 90-vuotisjuhlavuonna syntyneen pojan kasvua seurataan lehdessä tulevaisuudessakin
