”Piparin tuoksua, tonttujen juoksua, sitäkö joulu on?” Tämän joululaulun sanoin alkoi joulunodotukseni tänä vuonna. Kyseinen kappale alkoi soimaan päässäni aamukävelyllä, kun näin ensilumeen peittyneen ympäristön. Ensimmäinen lumi satoi Lempäälään juuri sopivasti kahta kuukautta ennen aattoa. Kyseisellä kävelylenkillä aloin syvemmin pohtia joulua.
”Kiirettä huisketta, salaisuus kuisketta, sitäkö joulu on?” Ensimmäisiä joulun merkkejä oli ilmoilla jo lokakuun alussa, kun kauppoihin ilmestyivät joulukalenterit ja – konvehdit. ”Nytkö tämä hässäkkä taas alkaa”, ajattelin. Eikä aikaakaan, kun myynnissä olikin jo glögiä ja joulukoristeita.
Tuntuu, että tämä kaupallinen joulu vain aikaistuu vuosi vuodelta. Näihin aikoihin alkaa myös se surullisen kuuluisa stressaaminen lahjoista ja käytännön järjestelyistä: Missä ja kenen kanssa – kysymykset kuuluvat pikkuhiljaa ihmisten keskusteluissa.
Hässäkkää joulutohinat pahimmillaan ovatkin. Siivoukset, saunat, leipomiset, koristelut, kortit, putsaamiset, puunamiset… Kiireen tuntu leijuu ilmassa, kun vielä aattonakin voidaan ryntäillä kaupoissa viime hetken ostoksilla. Miksi joulusta voi saada aikaan stressin, vaikka samaa kaavaa on toistettu opitusti vuosien ajan ja valmistelut aloitettu hyvissä ajoin? Jouluhan on rauhan aikaa! Ehkä kaikella touhottamisellakin on tarkoituksensa. Kun lopulta todella pysähdytään yhteisen juhlan äärelle, kehon ja mielen täyttää syvä rauha.
”Joulu saapuu jokaiselle, lapselle ja aikuiselle, – ”. Joulu tosissaan saapuu joka vuosi, halusimme sitä tai emme. Yhdet aloittavat valmistelut jo kesällä, kun taas toiset eivät vietä joulua ollenkaan. Meitä on moneksi.
Niille, jotka joulua juhlivat ja siitä jopa nauttivat, tämä keskitalven juhla tuo monenlaista iloa ja riemua. Kynttilät hohtavat pimeässä ja lämmittävät sielun sopukoita, uunituoreiden pipareiden tuoksu täyttää huoneen, on vihreän ja punaisen värisävyjä – ah mikä tunnelma! Joulufiilistelyjä voidaan jakaa yhdessä ystävien, perheiden ja sukujen kesken, luoda yhteisiä muistoja.
Sitten on niitä, jotka toivoisivat yhteisiä juhlia, mutta ovat yksin. Tai niitä, joiden juhliminen evätään rahanpuutteen tai sairaalaan joutumisen takia. Tai niitä, jotka…Niin, kaikki eivät voi viettää joulua niin kuin haluaisivat. Emmehän unohda heitä?
”Sydämiimme joulun lahja, seimen luona annetaan.” Monelle suomalaiselle joulu on vieläkin ensisijaisesti Jeesuksen syntymäjuhla. Lapsille joulu voi tarkoittaa lahjojen saamisen juhlaa (tai ilman lahjoja jäämistä). He, joille ilon ja valon juhla on päivä muiden joukossa, voivat seurata ulkopuolelta joulufiilistelijöiden touhuja ja touhotusta – jopa vähän ihmetellen. Kuitenkin me jouluihmiset odotamme innoissamme, kun luukku luukulta edetään kohti aattoa.
Odotukseemme mahtuu niin kauneimpia joululauluja, joulutoreja, joulukonsertteja, hyväntekeväisyyttä, lumiukkoja kuin kuusen koristeluakin. Mitä joulun lahja itse kullekin on, sen tietää ihminen vain sydämessään.
Suvi Mäkinen
Kirjoittaja on joulutunnelmaa luomassa
