Hoitajan ääni – Mitä tiiviimmäksi työskentelytahti on käynyt, sitä enemmän on kutsumusammatin hehku himmentynyt

Kovasti pohditaan, mikä avuksi hoitajapulaan. Eivätkö kutsumusalan ammattilaiset enää haluakaan olla niitä arjen empaattisia enkeleitä, jotka pyyteettömästi ja väsymättä tekevät hyvää, koska puhutaan aina vain palkankorotuksista.

Olen toiminut vasta 10 vuoden ajan erilaisissa hoitotyön yksiköissä aina henkilökohtaisen avustajan tehtävistä akuuttiosaston hoitotyöhön saakka. Olen ollut avohoidossa psykiatrialla, vuorotöissä kotihoidossa sekä osastoilla ja kohdannut tuhansia ihmisiä tänä aikana.

Ennen hoitotyöhön lähtemistä en tiennyt mitään aikuisväestön hoitotyön arjesta tai siitä, mitä hoitajan ammatti vaatii. Tein paljon vapaaehtoistyötä ja olin näissä kohtaamisissa ystävällinen ja aina empaattinen.

Mitä tiiviimmäksi työskentelytahti on käynyt, mitä vaativammat suoritukset ja raskaampi potilasaineisto on ollut, sitä enemmän on kutsumusammatin hehku himmentynyt.

 

Työ kotihoidossa, osastoilla ja tehostetun palvelun yksiköissä on akuuttien sairauksien hoitoa, sekä elämänlaadun optimaalista ylläpitoa raskaiden, usein aggressiivisten tai muuten haastavaoireisten potilaiden kanssa.

Hoitaja toteuttaa perushoitoa syöttämisestä ja eritteiden jatkuvasta siivoamisesta aina vaativiin invasiivisiin hoitotoimiin asti, päivittäin. Taiteilemme omaisten toiveiden, käytettävissä olevien resurssien, lääkärien ohjeistusten ja monisairaiden potilaiden yksilövaateiden kesken aamusta iltaan ja illasta aamuun.

Samaan aikaan hoitajilla on oma elämä, perhe ja sen tuomat rasitteet, kuten kaikilla muillakin. Emme pysty ohjelmoimaan itseämme ainaiseen positiiviseen vireystilaan, vaikka olemme hoitajaliittomme alussa tahtoneet niin myötä- kuin vastamäessä.

 

Ikänsä hoitotyötä tehneet ovat nousseet silmissäni supersankareiksi. Kysyin eräältä minua 10 vuotta vanhemmalta 40 vuotta perustason hoitotyötä tehneeltä sairaanhoitajalta, miten ihmeessä vielä jaksat tätä.

Hän laski kädet syliinsä ja sanoi, ettei jaksakaan. On koko ajan odottanut, että kohta helpottaa, mutta hullummaksi vain on mennyt. Koko ajan pitää oppia uutta, kehittyä ja samalla koittaa pitää hoidon laatu tasaisena.

Hoitajan on osattava hoitaa potilaan kaikki sairaudet kokonaisvaltaisesti, vaikka virheellisesti usein ajatellaan hoitajan vain toteuttavan robottimaisesti lääkärin ohjeistuksia. Niitä toki toteutamme kuuliaisesti, mutta elävän ihmisen kanssa tilanteet sattuvat aivan yllättäen ja hoitajan on osattava reagoida ja toteuttaa kaikki hoitotoimet.

 

Minulle sanottiin hoitoalalle lähtiessä, että sinusta tulee ihana ja empaattinen hoitaja. Olen kuitenkin kohdannut kaikkialla ihanampia, empaattisempia ja pätevämpiä hoitajia kuin itse olen. Teen tietenkin joka päivä parhaani ja koitan kantaa matkassani kultaista sääntöä ”tee niin kuin toivoisit itsellesi tehtävän”, mutta sekään ei aina riitä.

Toivon, että tulevan soten uudistuksissa aloitetaan tämän epäkohdan purkamisesta ja toteutetaan lopultakin tarvittavat, meidän kaikkien hyvinvointiin vaikuttavat muutokset hoitajien jaksamisen eteen.

 

Sirpa Laitinen

sairaanhoitaja ja varavaltuutettu (KD)