Hyvinvointialueita oli ennen – Nyt olemme digipahoinvointivaltio

Silloin kun Suomi ei ollut vielä hyvinvointivaltio, meillä oli kaikissa kylissä vähintäänkin kaksi kauppaa, taksi, kyläkoulu, kyläposti, linja-autoissa rahastaja, teurastaja, suutari, räätäli ja lapsenpäästäjä.

Jokaisessa kunnassa oli ennen pääposti, verotoimisto, TVH, työvoimatoimisto, poliisilaitos, käräjät, kahviloita ja baareja, kunnan sairaalat, pankkeja ja Kela.

Nyt kun olemme digipahoinvointivaltio, jäljellä ei ole mitään muuta kuin silloin tällöin tuleva jakoposti ja ulkomaille myyty Destia, jolla ei ole tiekarhuakaan. Niin onhan meillä nyt ja tietysti yksityiset palvelut, joissa ei almuilla pärjää, eikä mummojen hoito ole kovin kovassa kurssissa.

Meille syötetään englannin kielen sanoja ja nimiä, niitä tulee elämäämme kuin pölhöbakteereja eräästä öyhöpuolueesta.
Avi:t ja ELY:t ovat nyttemmin läänitysherroja, joiden mukaan viljat ja elot korjataan, heikot jätetään heitteille ja kelvottomat palkitaan.

Kela, se tekee kaikkensa, että sillä ei olisi asiakkaita, ja ei ainakaan apua tarvitsevia. Pankkien konttoreita ei ole läheskään kaikissa kunnissa, mutta ei niissä kunnissa ole kyllä rahaakaan. Vain hiekkaa pankkisalien lattialle kantavia vanhusrahjuksia.

Ennen sai kalastaja jakaa ja myydä saalinsa kauppoihin, nyt pitää olla Evira:n lupa ja kalankäsittelylaitos. Kurkut saavat puolestaan taas olla vaikka kuinka vääriä. Sairaat eläimet ne ovat ongelmajätettä ja kuskattava Honkajoelle, hevosetkin, jonka liha on parempaa kuin mikään muu myynnissä oleva liha. Tehokkaan tehotonta.

Linja-autovuoroja on vähennetty rajulla kädellä, lättähattujunat myyty rompetorilla ja samalla karsitaan vielä yksityisautoilua. Millä tässä enää ihmiset liikkuvat sitten syrjemmältä ”parantuneita palveluja” hakemaan, kuten kaikkia palveluleikkauksia perustellaan?

EU:ssa alkoi joukkopako, kun herra Hakkarainen ja Laura -gradu Huhtasaari tulivat parlamenttiin unkaroimaan. Brexitin helmoihin syöksyivät entiset maailman valloittajat ensimmäisenä. Tämä kaikki on huomattu meidän entisessä härre good -emämaassa, jossa syötiin talvisodan aikaan banaania, kun meidän isät laittoivat kirgiisiä turpeeseen.

Sveduilla on mennyt aina paremmin iltapäivälehtien mukaan ja mehän ollaan kateellisia. Koronanhoidosta voimme sen sijaan röyhistää rintaa ja raapia sitä minne ei lyhytkätiset yletä.

 

Rauno Jääskeläinen, yrittäjä, sotakirjailija
Savosta tullut sote-palvelujen suurkuluttaja, Lempäälä