Peliin valmistautuminen alkaa venyttelyllä
Rovaniemellä peliareenana oli Lapin urheiluopisto.
Joskus lounaan virkaa tekee kylmä roiskeläppä.
”Tämän sakin kanssa on huippua reissata”, sanoo Viivi Huurne Lempo-Volleyn joukkuetovereistaan.
Urheilijan arjessa lähellä Suomen huippua ei hirmuisesti ole glamouria. Siihen enemmänkin sisältyy arkista aherrusta, pitkiä pelireissuja, voittoja ja tappiota. Urheilijaa elähdyttää tahto kilpailla ja suurin osa joukkueurheilijoista mainitsee isoimmiksi plussiksi ja motivaation lähteiksi hienon yhteisöllisyyden sekä joukkuehengen.
Lempo-Volleyn naiset matkustivat bussilla tammikuun puolivälissä pitkän, yli 1500 edestakaisen kilometrin matkan Pohjois-Suomeen pelaamaan ykkössarjaa Oulun Ettaa ja Rovaniemen WoVoa vastaan. Joukkueen kokenein pelaaja 22-vuotias opettajaopiskelija Viivi Huurne piti matkalla päiväkirjaa, josta saa mainion kuvan, millainen on lentopalloilijan pelireissu.
”Lauantaina lähdettiin liikkeelle sovitusti puoliysiltä Hakkarin liikuntahallilta. Osa porukasta otettiin vielä Tampereelta mukaan ja matka voi alkaa. Ensimmäiset tunnit menee bussissa rauhallisesti, osa nukkuu ja muut on muuten vaan omissa oloissaan vielä aamusta. Parin tunnin jälkeen kuitenkin tuttu puheensorina alkaa, kun pelaajia alkaa heräilemään yksi kerrallaan.
Yhdentoista aikaan Äänekoskea lähestyessä koetaan pieni shokki, kun vastustajan valmentaja soittaa heidän joukkueen yhdellä pelaajalla olevan koronatartunta. Bussissa alkaa heti spekulointi siitä, voidaanko peliä pelata ja milloin peli pelataan, jos se ei tänään onnistu. Fiilikset ovat melko ristiriitaiset, etenkin kun edellisenä iltana ollaan juuri vitsailtu vastaavasta tilanteesta. Tilannetta selvitellään vastustajajoukkueen ja Lentopalloliiton kanssa jonkin aikaa, lopulta saadaan liitolta ohjeistus, että peli pelataan, sillä Ettan muut pelaajat ovat tehneet testin eikä tartuntoja tai oireita ole.
Kahdeltatoista pysähdytään Viitasaaren ABC:lla pienelle kävelylle ja lounaalle. Joillakin aiemmilla reissuilla ollaan pysähdytty aamutreeneihin lajin parissa, mutta tällä kertaa hyvää paikkaa ei ole löytynyt matkalta. Itseä vähän harmittaa aamutreenien puuttuminen, mutta se unohtuu, kun pääsee reippailemaan mahtavaan aurinkoiseen keliin järven jäälle. Kolmelta pidetään vielä toinen lyhyempi jaloittelutauko ja haetaan kaupasta vähän evästä matkalle.
Oulussa saavutaan hienolle uudelle Ouluhallille neljän jälkeen ja lähdetään taas vetreyttämään bussijalkoja ulos. Useampi tunti bussissa alkaa tuntua kropassa joten jaloittelu tekee todella hyvää. Joukkueessa on hyvä tunnelma ja yhteishenki ennen peliä koppipalaverissa ja lämmittelyissä, tästä on hyvä lähteä peliin. Kuudelta tuomari puhaltaa pilliin ja peli alkaa.
Päivän ottelu kestää huimat 2,5 tuntia ja viisi erää. Etta voittaa lopulta erin 3–2, mutta pelasimme todella hyvää lentopalloa viimeiset kolme erää. Olen todella ylpeä meidän nuoresta porukasta, sillä saatu taistelupiste erittäin perusvarmalta ja kokeneelta joukkueelta on kova juttu. Pelin jälkeen joukkue palaa bussiin ja matka kohti hotellia sujuu hyvissä fiiliksissä.
Huoneet ovat siistit ja sängyt mukavat. Pesujen jälkeen on pakko saada jotain ruokaa, sillä lounaasta on jo todella pitkä aika. Auki ei tosin ole enää kuin Subway ja McDonalds, joten kukin valitsee niistä suosikkinsa ja käy hakemaan hotellille ruuat. Illalla on tarkoitus venytellä ja huoltaa kehoa, sillä päivän pelissä on nähty pitkiä ja raskaita palloja. Joukkuekavereiden kanssa höpöttely meinaa kuitenkin viedä voiton, lopulta myös nukkumaanmeno viivästyy hieman. Unille päästään kuitenkin ennen kahtatoista.
Sunnuntaiaamuna herätys on kello 7.15 ja siitä siirrymme suoraan aamupalalle. Unet ovat jääneet monilla heikoiksi. Joukkueen luottokuski Yläkankaan Arska Mikkolan bussifirmasta kuljettaa meidät Rovaniemelle. Joukkueen toinen junnu Vuorentaustan Veera huolehtii tämän päivän pelipäivän kampauksesta omalta osaltaaan ja seuraavaksi bussissa laitetaan letit päähän ja pian sen jälkeen ollaankin jo hallilla. Lounaan roolia saa siis tänään toimittaa minun kohdallani Saarioisten kylmä roiskeläppä. Joukkueessa on hyvä fiilis ja vielä otetaan pikaiset kävelyt ulkona, kuten aina ennen peliä.
Peli päättyy WoVon hyväksi 3–1. Heti pelin jälkeen omat fiilikseni ovat aika harmaat, viimeisissä erissä ei olla saatu läheskään omaa parastamme peliin ja peli on mennyt omasta mielestäni liian helposti kotijoukkueelle. Pikkuhiljaa harmitus muuttuu kuitenkin kiitollisuudeksi omasta mahtavasta joukkueesta, kun pukkarissa ja bussissa tunnelma alkaa keventyä. Kyllä näiden kanssa matkaisi ihan missä vaan. Viideltä pysähdytään huoltsikalle pizzalle ja mieli alkaa yhä entisestään kohentua.
Loppumatkalle mahtuu junnujen majan koristelukilpailua, paljon juttelua ja naurua sekä kaksi taukoa Posiolla ja Hirvaskankaalla. Hirvaskankaalla on melkein laiton olo kun juuri ketään muita ei näy. Siitä jatketaan matkaa puoli yhden jälkeen ja loppumatka meneekin pikälti nukkuessa sekä itsellä että muilla. Kolmelta yöllä ollaan takaisin Hakkarissa ja kaikkia väsyttää. Hallilta autolla kotiin ja heti kutsuu oma sänky ja nukkumatti.”
