Säijänselän merikotkat kalastajien kavereina – ”Kyllä ne aina lähelle tulee…”

Lempääläinen kalastusharrastaja Seppo Helenius valmistautui viime perjantaiaamuna Säijän rannassa tositoimiin, narraamaan Säijänselän ahvenia. Niistä riittää syötävää myös selän jäälakeudella odottaville nälkäisille merikotkille. Kuva: Hannu Järvinen

– Kyllä niitä täällä lentelee ja lähelle tulee. Viimeksi neljä istui jäälle lähelleni, lempääläinen kalamies Seppo Helenius totesi toimittajan kysymykseen merikotkahavainnoista Säijänselän rannassa viime perjantaina.

Mies oli menossa pilkkimään suurelle Säijänselälle. Ahkiossa kaira, eväät, pilkkivälineet ja riittävästi vaatetta, sillä merellisen tuntuisella upealla Säijänselällä käy aina ilkeä viima.

Edessä tarpomista toista kilometria selälle. Lunta jäällä parikymmentä senttiä ja vettä edellispäivän myrskyn jäljiltä, mutta ei se miestä haitannut. Sää ei ole este, korkeintaan hidaste. Kalamies pysyy kunnossa – ja kalassa. Eikä puolimetriseen jäähän lukuisten reikien kairaaminenkaan ole kevyin työ. Mutta mies on harrastukseensa tyytyväinen:

– Mikäs tässä on eläkeläisen ollessa, kun kalastuksen hoitomaksuistakin päästiin. Kolme – neljä kertaa viikossa käyn kalassa. Ahvenia tulee, joskus isompiakin – ja kotkille jätän aina pienempiä sinttejä. ”

Etäällä jäällä odotti jo kaksi isoa merikotkaa kala-annostaan, Saviselällä 10 mekoa. Verkkokalastajat olivat autoineen jo aamusta keskellä selkää, joten lintumieskin uskalsi jäälle tarpoa. Verkkoavannoilta kotkille riittää sulkavia ja lahnanlisuja. Vähempiarvoisia kaloja. Kotkat kiittävät.

Maan suurin petolintu merikotka on oppinut uusille tavoille hyödyntäessään kalastajien jäälle jättämiä sinttejä, sulkavia ja lahnanlisuja. Varisten ja korppien on odotettava verkkoavannoilla vuoroaan. Kalastajiakaan mekot eivät pelkää, mutta pitävät kuitenkin ihmisiin 40–50 metrin välimatkan. Kuva: Jouni Riihimäki

Ennen sisämaassa niin harvinaisista merikotkista on tullut Pyhäjärven Säijän-, Sorvan- ja Saviselän jäälakeuksille jokatalvinen nähtävyys, jota tullaan seuraamaan koko maasta.

Lintutieteellinen yhdistys järjestää Säijän uimarannalta Merikotkaretken 20. helmikuuta Säijänselälle. Oppaana kotkamies ja rengastaja Kim Hietikko.

Merikotkan menestystarina on lähes uskomatonta. Vuonna 1975 merikotkalla kuoriutui koko maassa vain viisi poikasta. Viime kesänä kotkanpesien tarkastajat varmistivat maassa 598 pesivää merikotkaparia, jotka tuottivat vähintään 562 varttunutta poikasta.

Merikotkakannan kasvu näkyy myös Pirkanmaalla. Lempäälässä, Vesilahdessa, Valkeakoskella, Kangasalla, Mänttä-Vilppulassa, Urjalassa ja Sastamalassa varmistui viime kesänä merikotkan pesinnät. Lempääläläinen kotkamies Keijo Ruuskanen rengasti näiltä pesiltä viime kesänä 10 merikotkan poikasta.

Tatu Itkonen ja kumppanit laskivat ryhmätyönä Pyhäjärven seliltä tammikuussa yhteensä 57 ”mekoa”. Lisäksi Kulovedellä oleskelee viisi mekoa, Kyrösjärvellä kaksi ja Näsijärvelläkin useita.

”Kukapa olisi voinut uskoa tällaista kehitystä”, moni varttuneempi lintuharrastaja huokaa.

 

Maan suurin luontotapahtuma jo 17. kerran

Maan suurin luontotapahtuma Pihabongaus järjestetään nyt jo 17. kerran. Pihamaalla tai muussa sopivassa paikassa tarkkaillaan pihalintuja joko 29. tai 30. tammikuuta. Tiedot ilmoitetaan Birdlifen verkkosivulla, www.pihabongaus.fi, tai postikortilla.

Vuoden 2021 Pihabongaukseen osallistui 23 500 ihmistä 16 000 pihamaalla. Pirkanmaalla lintuja tarkkailtiin viime vuoden pihabongauksessa 1 178 pihamaalla ja eri lajeja havaittiin kaikkiaan 50.

Pihabongauksen suuret aineistot yhdistettyinä 500 talvilintulaskentareitin tuloksiin antavat varsin hyvän kuvan talvilinnustomme koosta, lajistosta ja pitkän aikavälin muutoksista.

Runsaimmat talvilajit ovat olleet tali- ja sinitiainen, keltasirkku, pikkuvarpunen ja harakka. Lisämielenkiintoa bongaukseen tuo talvehtimaan jääneet perinteiset muuttolinnut, kuten järripeippo, peippo, punarinta, mustapääkerttu, peukaloinen. Viime vuosina pihojen ruokintapaikkoja ovat oppineet hyödyntämään myös pyrstötiainen, puukiipijä, pikkukäpylintu ja pähkinähakki.

 

Talvilinnuston seuranta tarjoilee myös aina yllätyksiä. Vesilahden Saarikunnan laskentareitillä Erkki O. Mäkelä havainnoi uudenvuodenpäivänä 6 taviokuurnaa, hiirihaukan, isolepinkäisen sekä nisäkkäistä ketun ja 4 metsäkaurista. Nisäkkäätkin huomioidaan laskennoissa.

Kevättä, valoa kohti mennään päivä päivältä, monta minuuttia, minkä tikat rummutuksillaan ja pöllöt jo keväisillä soidinhuhuilullaan varmentavat.

Päivän pituus vuoden lyhimpänä päivänä 21.12.2021 oli Lempäälässä 5 h 24 min, kun se vaalipäivänä 23. tammikuuta oli jo 6 h 54 min.

 

Lue myös:

Peltopyy talvilintulaskennan yllätyslaji – tuulihaukka jäi talvehtimaan Vesilahteen