Työvoimapula vaivaa Suomessa monia aloja, ja samaan aikaan työttömyys on edelleen varsin korkealla
tasolla. Mistä johtuu, että työn hakijat ja avoimet työpaikat eivät kohtaa? Yksi selvä syy on vuosia
keskustelussa ollut kannustinloukku. Työn vastaanottaminen pitäisi olla kannattavaa, mutta näin ei aina ole.
Aihe on poliittisesti arkaluontoinen, ja myös ay-liikkeellä on siihen sanansa sanottavana. Toinen ilmiselvä
syy on ikärasismi, viisikymppiset ja jopa sitä nuoremmat eivät enää kelpaa työnantajille. Asia on myös toisin
päin: työnhakijoille eivät kaikki työt kelpaa.
Suomi seuraa monessa asiassa naapureitaan. Pohjoismaissa työttömyyslukemat ovat Suomea
matalammat, Ruotsissa sentään 7,5 %, mutta Tanskassa työttömyysaste on vain 2,8 % ja Norjassakin noin
neljä prosenttia, jota pidetään täystyöllisyyden rajana. Näissä maissa työvoiman lisäystä tapahtuu vain
ulkomaalaisten avulla. Siirtotyöläisiä tarvitaan tekemään varsinkin niitä töitä, joita oma väestö ei enää suostu
tekemään.
Sama ilmiö on näkyvissä myös Suomessa. Kaikille töille pitää kuitenkin löytää tekijä, ja niinpä
esimerkiksi siivoustyötä saattaa tehdä alun perin aivan muuhun työhön kouluttautunut maahanmuuttaja.
Joukossa on jopa korkeakoulututkinnon suorittaneita. Kotimaisia tekijöitä ei löydy, mutta on toki sanottava,
että eivät kaikki maahanmuuttajatkaan innostu tarjotuista töistä.
Meidän hyvinvointimme perustuu vientiin. Joiltakin itseään kovin oppineina pitäviltä henkilöiltä on
kuultu mielipiteitä, että meidän pitäisi unohtaa fyysisten tuotteiden vienti, ja keskittyä digitekniikkaan
pohjautuvaan palveluvientiin. Paljon vettä saa virrata Kuokkalankoskesta, ennen kuin pystymme
korvaamaan niillä palveluilla metsä- ja metalliteollisuutemme viennit. Kyseisten mielipiteiden lausujat eivät
ymmärrä, että monien nyt jo myymiemme korkeatasoisten palvelujen taustalla pitää olla myös kovia
teknologian tuotteita. Esimerkiksi Kone Oyj saa merkittävän osan liikevaihdostaan palvelusopimuksista,
mutta ensin pitää valmistaa ja myydä ne hissit.
Teollisuus on siis meille tärkeä, ja siksi sen työvoimapula on ratkaistava. Pirkanmaalaiset konepajat
voisivat palkata heti sata henkilöä. Käynnissä on yritysten ja oppilaitosten rekrytointihankkeita, mutta niihin
on vaikea löytää työhaluisia hakijoita. Nuorempi polvi ei pidä teollisuustyötä kiinnostavana, koska paljon
hienompaa olisi toimia vaikkapa media-alalla. Toinen syy teollisuuden työvoimapulaan on viime vuosien
rummutus siitä, että yhä useampien pitäisi mennä lukioon ja korkeakouluun. Tästä kehityksestä voi syyttää
osaltaan mediaa, jossa toisen asteen opintoja ei tuoda riittävästi esiin. Sen sijaan lehdissä kirjoitetaan
etätöiden järjestämisestä, niin kuin kaikki työ tehtäisiin pöytien takana istumalla. Sorvin ääressä tehdään
mielekästä työtä, mutta etähommiin siitä ei lähdetä.
Kirjoittajan mielestä kaikki työ on arvokasta
