Me kaikki olemme hämmentyneinä ja syvästi järkyttyneinä seuranneet tapahtumia Ukrainassa. Kyse on itsenäisestä valtiosta, jossa asuu ihan tavallisia ihmisiä – kuten sinä ja minä. Nyt ei kannata tuhlata aikaa eikä voimavaroja vihaan eikä katkeruuteen. Kaikki voimavarat kannattaa suunnata hyviin ja myötätuntoisiin sanoihin ja tekoihin muita ihmisiä kohtaan – lähellä ja kaukana.
Toki me jyrkästi tuomitsemme Venäjän täysin väärät ja rikolliset sotatoimet Ukrainaan kohtaan. Me tavallisina ihmisinä emme kuitenkaan voi mitään Putinille emmekä hänen sotavoimilleen. Putin kyllä joutuu aikanaan tuomiolle tavalla tai toisella. Hyvä on muistaa, että tavalliset ihmiset myös Venäjällä ovat uhreja. He ovat uhreja itsevaltaiselle ja väkivaltaiselle maansa hallinnolle ja sen päämiehelle.
Myöskin iso osa venäläisistä sotilaista on pakotettu toimimaan osana tätä täysin rikollista ja perusteetonta sotaa ja väkivaltakoneistoa. Iso osa heistä ei edes tiedä, mistä tässä koko sodassa on oikeastaan kysymys. Sotilaat ja heidän perheensä pelkäävät. He joutuvat elämään heille pakkosyötetyn valhetiedon varassa.
Ihan tavalliset venäläiset, sekä kansalaiset että sotilaat, ovat itsevaltiaan ja moraalittoman päämiehen välineitä. Heiltä ei kysytä mitään…heidät pakotetaan tottelemaan. Sota on aina rikos ihmisyyttä ja elämää vastaan, ja sellainen on moninkertaisesti tämä täysin perusteeton ja epäoikeutettu Ukrainan sota.
Tämän kaiken epätietoisuuden ja myllerryksen keskellä meidän kannattaa muistaa, että hyvyys tulee lopulta voittamaan. Pienistä välittämisen virroista koostuu iso myötätunnon ihmeitä aikaansaava valtameri. Niin kauan kuin on myötätuntoisia ja välittäviä ihmisiä, niin kauan maailmalla ja ihmiskunnalla on toivoa. Nyt ei saa pelolle eikä vihalle antaa periksi. Valoa kohti olemme menossa, vaikka nyt tuntuu pimeältä. Toivo hyvyyden ja oikeuden voitosta kertoo, että rakkaus on voimista suurin. Se tekee ihmisestä ihmisen.
Tässä muutamia käytännöllisiä vinkkejä, mitä me voisimme nyt yhdessä tehdä:
Älä anna sijaa paniikille. Nyt on tärkeintä elää sitä omaa arkista ja tavallista elämää. Arki ja rutiinit ovat parasta lääkettä pelolle. Seurakuntienkin viikkotoiminta toimii normaalisti. Jumalanpalveluksissa ja muissa tilaisuuksissa muistamme Ukrainaa ja tilaisuuksissa tarjoutuu keskustelumahdollisuuksiakin. Rukoilla voit ihan missä tahansa.
Puhu peloistasi ja keskustele tunteistasi ja ajatuksista muiden kanssa. Ammattiapua on myös tarjolla. Keskusteluapua on tarjolla mm. omassa seurakunnassa ja voit ottaa yhteyttä myös kirkon yhteisiin apukanaviin (www.evl.fi/kirkonkeskusteluapu )
Lapset ja nuoret tarvitsevat nyt erityistä tukea. Kerro heille, että Suomessa ei ole sotaa, ja nyt meidän ei tarvitse täällä pelätä. Erityisesti lasten ei tarvitse nähdä eikä kuulla ihan kaikkea. Hyvä idea oli joillakin kauppiailla ottaa iltapäivälehtien lööpit pois iltapäivälehtien myyntihyllyiltä lasten näkyviltä. Kannattaa seurailla lasten ja nuortenkin nettisurffailua.
On upeaa, että Ukrainan tilanne on herättänyt meidät kaikki auttamaan: tavalla tai toisella. Selkeä viesti on tullut virallisten auttajatahojen puolelta, että nyt paras tapa auttaa tällä hetkellä on raha. Pienikin summa on suuri, koska pienistä summista koostuu iso summa. Kannattaa käyttää virallisia ja luotettavia auttajatahoja. Liikkeellä on ikävä kyllä myös huijareita. Siksi kannattaa siis aina tarkistaa rahankerääjän taustat ja luvat.
Tärkeintä on, että haluaa olla myötätunnon ihminen. Joskus ei voi syystä tai toisesta tehdä muuta kuin on olla ”hengessä mukana” ja vaikkapa muistaa rukouksissa heitä, joilla on hätä. Esirukouksissa on suuri voima. Sukkien ja tumppujen kutominenkin on hyvä tapa osoittaa lähimmäisenrakkautta. Niille tulee olemaan ihan varmasti käyttöä. Auttamisessa on kyse asenteesta.
Auttamisessa kannattaa säilyttää maltti ja käytännön järki. Auttamisen tulee olla organisoitua eli suunniteltua. Kannattaa selvittää ensin, mistä on eniten apua paikanpäällä ja mikä on ylipäätänsä mahdollista. Tärkeintä on tällä hetkellä varmaankin taloudellinen apu.
Mahdollisten ukrainalaisten pakolaisten vastaanotossa ja hätämajoituksessa tulee noudattaa viranomaisten ohjeistuksia.
Nyt ei ole mitään sijaa vihalle eikä vihapuheelle. Vihan ja katkeruuden paras vastavoima on yhteishenki ja myötätunto. Tässä tilanteessa on vain ihmisiä ja kaikki myötätuntoiset ihmiset ovat aina samalla puolella. Tämä tulee muistaa, kun kohtaamme keskuudessamme tai ulkomailla ihan tavallisia venäläisiä ihmisiä ja heidän läheisiään. He ovat myös uhreja. He eivät ole syyllisiä tähän sotaan. Hekin tarvitsevat meiltä suomalaisilta kaiken myötätunnon ja tuen ukrainalaisten ohella.
Korona-epidemia on opettanut meille yhteishenkeä ja yhdessä selviämisen taitoa. Nyt sitä samaa yhteishenkeä todella tarvitaan. Muista tämän kaiken keskellä, että tänäkin vuonna tulee kevät ja muuttolinnut palaavat. Elämä voittaa! Sehän on muuten pääsiäisenkin sanoma meille.
KirkkoHarri Vesilahden seurakunnasta
